Halloweenkalenteri 25: Gothic Modern

Kävin viime viikonloppuna minilomalla Helsingissä siskon ja siskontyttöjen kanssa katsomassa Oopperan kummituksen. Onneksi samaan aikaan Ateneumissa sattui olemaan Gothic Modern-niminen näyttely, joten pääsin sen näkemään samalla reissulla. Gothic Modern - Pimeydestä valoon esittelee modernia taidetta, joka sijoittuu 1800- ja 1900-luvulle ja on saanut vaikutteita eurooppalaisesta keskiajan ja pohjoisen renessanssin taiteesta. Näyttelyn teemoihin kuuluvat synkkiä aiheita kuten kuolema ja rituaalit, mutta myös vähemmän synkkiä aiheita kuten seksuaalisuus ja valaistuminen. Gothic Modern on nähtävissä ensi vuoden tammikuun 26. päivään asti. 

Pahoittelut kököistä kuvista, nämä eivät mitenkään tee oikeutta teoksille, mutta toisaalta olisi ollut hassua taidepostaus ilman yhtäkään kuvaa. Menkää paikan päälle katsomaan, niin saatte näistä teoksista enemmän irti!

Yksi lempitauluistani näyttelyssä oli tämä Marianne Stokesin Kuolema ja neito (1908). Pidin muistakin näyttelyssä olleista Stokesin teoksista, mutta tästä eniten. Usein saapuva kuolema kuvataan pelottavana tai uhkaavana, mutta tässä taulussa on mielestäni jotenkin levollinen tunnelma. Neito on selvästi peloissaan, mutta kuolema näyttää jotenkin rauhoittelevalta. Lyhtykin voisi viitata siihen, että kuolema on neidon opas tuonpuoleisessa. 

Monissa näyttelyn tauluissa toistui aiheena kuolemantanssi, esimerkiksi tässä Arnold Böclinin teoksessa Omakuva viulua soittavan kuoleman kanssa (1872). Taiteilija ei uskalla katsoa kuolemaa kohti, mutta kuuntelee tämän soittoa. 

Yllätyksekseni moni taulu, josta näyttelyssä pidin oli Edvard Munchin käsialaa. En tunne häneltä oikeastaan montaakaan teosta Huudon (1893) lisäksi. Gothic Modern-näyttelyssä suosikkitauluni Munchilta olivat Silmästä silmään (1899-1900) ja Vampyyri II (c. 1902). En tiedä, miksi tämä ensimmäinen viehättää, ehkä siksi, koska se on jotenkin mystinen. Taulussa kaksi hahmoa tuijottaa toisiaan pihalla puun alla. Aluksi tämä asetelma vaikuttaa ihan normaalilta, mutta jokin noissa hahmoissa mietityttää. Toinen hahmo vaikuttaa lämpimältä, toinen kylmältä. Kumpikin on kuitenkin ilmeetön, ehkä surullinenkin. Mitä on siis tapahtunut? Vampyyri II taulu on myös vähän mystinen, sillä ensi vilkaisulla voisi ajatella, että taulussa on vain yksi hahmo, pitkähiuksinen nainen kumartuneena jonkin ylle. Tarkemmin katsottuaan huomaa kuitenkin myös toisen hahmon, jonka ylle nainen on kumartunut. Tämä voisi olla rakastavaisten syleily, mutta taulun nimi paljastaa jotain muuta. 

Loppuun vielä pari nostoa. En laittanut tänne paria suosikkiani, kuten Hugo Simbergin Kuoleman puutarhaa (1896) tai Haavoittunutta enkeliä (1903),  sillä ne on varmasti suurimmalle osalle tuttuja. Theodor Kittelsenin Syysilta (1894-1896) on yksinkertainen mutta kaunis. Tämä sopisi niin hyvin meidän makuuhuoneen seinälle, sillä meillä on synkkä metsäteema makkarissa. Pidän teoksen hämärästä tunnelmasta, aivan kuin iltahämärässä katselisi taivaalle ja erottaisi jonkin tumman hahmon lentävän metsän yllä. Näyttelyssä oli myös monta Akseli Gallen-Kallelan teosta, ja yksi suosikeistani oli tämä pieni Kalman kukka (1895). Taiteilija teki teoksen tyttärensä muistoksi. Teos on kaunis ja koskettava. Runo menee näin: "Mustan lammen reunalla kasvoi kaunis kalpea kukka, unessani poimin sen, vaan unesta en herää - se oli kalman kalpea kukka".