Halloweenkalenteri 10: Lokakuuhun sopivat kirjasuosikit

Tässä postauksessa esittelen syksyyn sopivia suosikkikirjojani, jotka sopivat täydellisesti lokakuun pimeneviin iltoihin. Kynttilöitä, lämmin viltti, kuumaa juomaa ja hyytävä tai jännittävä kirja, siitä on rentouttava syysilta tehty. <3

Stephen King: Uinu, uinu lemmikkini

Tämä Kingin teos on ehdoton suosikkini hänen tuotannostaan. Mielestäni joihinkin Kingin teoksiin on ympätty vähän liikaa kaikkea, mutta Uinu, uinu lemmikkini on mielenkiintoinen ja hyytävä kokonaisuus. Kirjassa nelihenkinen perhe muuttaa syrjäisemmälle seudulle ja jossain vaiheessa perheen kissa jää auton alle. Naapuri paljastaa perheen isälle vanhan hautausmaan, jonne haudatut heräävät henkiin. Tästä alkaa hurja tapahtumasarja. 

Mielestäni kirjassa rakennetaan taustatarinaa huolella, mikä on minulle iso plussa. Lukiessa kiinnyin kirjan pääosassa olevaan perheeseen ja toivoin, että voi kun heillä olisi onnellinen loppu. Toki kirjailijan ja genren tietäessä voi päätellä, että onnellista loppua ei luultavasti ole tulossa. Kirjan loppu olikin jännittävä ja karmiva. Olen katsonut kirjasta tehdyn, uudemman elokuvaversion, ja elokuva ei todellakaan tee oikeutta kirjalle. Jos et ole lukenut Kingiä aikasemmin ja kauhukirjallisuus kiinnostaa, valitse tämä kirja ensimmäiseksi!

Agatha Christie: Kurpitsajuhla

Rakastan David Suchetin esittämää belgialaista etsivää Hercule Poirotia, mutta en ole montakaan Christien teosta lukenut. Tämä kirja sopi hyvin halloweenteemaan, joten päätin lukea sen viime kuussa. Tästäkin kirjasta on tehty kökkö elokuva, ja Poirotiakin näyttelee väärä näyttelijä. Ainoa plussa, että elokuva on kuvattu Venetsiassa! Alkuperäisen kirjan tarina ei kuitenkaan sijoitu Venetsiaan, vaan englantilaiseen kylään. Vietetään lasten kurpitsajuhlaa ja kesken juhlien eräs osallistuja, Joyce-niminen tyttö, väittää kerran nähneensä murhan. Myöhemmin juhlissa Joyce löydetään hukutettuna vesiämpäriin, josta juhlaan osallistujat aikasemmin noukkivat omenia. Poirot alkaa tutkia tapausta yhdessä ystävänsä, dekkarikirjailija rouva Oliverin kanssa.

Kuuntelin tämän Bookbeatista englanniksi, ja lukijana oli Suchetin rinnalla Poirot-sarjoissa ja -elokuvissa näkyvä kapteeni Hastings eli Hugh Fraser. Ihanaa brittiaksenttia. <3 Koitan aina Poirotia katsoessa tai lukiessa keksiä murhaajan, mutta harvoin olen siihen kyennyt, vaikka loppuratkaisun tiedettyä voi huomata useitakin vihjeitä murhaajan suuntaan. Lapsenmurha on synkkä aihe, mutta muuten kirja on kepeästi kirjoitettu ja Poirotin omahyväisyys ja pikkutarkkuus pistää aina naurattamaan. 

Richard Osman: Torstain murhakerho

Tämä kirja on näistä listan kirjoista kevyin ja leppoisin, vaikka murhia tässä tutkitaankin. Torstain murhakerho kertoo joukosta eläkeläisiä, jotka päättävät koittaa ratkaista lähistöllä sattuneen murhan. Kirjassa on paljon huumoria, mutta myös synkkiä tapahtumia. Hauskimmat osiot liittyvät siihen, kun vanhukset koittavat ymmärtää nykymaailman menoa ja väärinkäsityksiltä ei vältytä. He nauttivat eläkepäivistään idyllisessä paikassa, siemailevat viiniä lounaaksi ja ärsyttävät paikallista poliisia omilla tutkimuksillaan. Mielestäni tämä kirja sopii hyvin sellaisillekin lukijoille, jotka eivät välitä murhakertomuksista. Suosittelen kirjaa (tai oikeastaan kirjasarjaa) kaikille, jotka haluavat vähän leppoisempaa lukemista, mutta tykkäävät rikosten ratkaisemisesta. Kirjan juoni on koukuttava, ja ainakin itselleni loppuratkaisu oli yllättävä. 

Kuva: Pixabay