Halloweenkalenteri 19: Kuolleiden muistaminen

Miten kuolleita muistellaan eri puolilla maailmaa tai miten ennen muisteltiin? Tässäpä muutamia esimerkkejä.

Pyhäinpäivä

Pyhäinpäivä on kristillinen juhlapyhä, joka on sekoitus kahdesta vanhemmasta kristillisestä pyhäpäivästä, kaikkien pyhien päivästä ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä (huhh mitä sanahirviöitä molemmat). Kuolleita muistetaan vierailemalla heidän haudoillaan ja viemällä sinne kukkia, kynttilöitä ja seppeleitä. 

Kekri

Pakanallinen kekri edelsi kristillistä pyhäinpäivää. Kyseessä oli sadonkorjuun juhla, jossa juhlittiin uutta alkavaa juhlaa ja sadonkorjuun päättymistä. Kuolleita muistettiin siinä mielessä, että esi-isät pyrittiin pitämään tyytyväisinä hemmottelemalla heitä ruoalla ja saunalla. Kekrin sulauduttua 1800-luvulla kristilliseen pyhäinpäivään tuli mukaan myös kristillinen vainajien muistaminen. Railakas juhliminen vaihtui hartaaseen hiljentymiseen.

Samhain

Myös keltit sytyttivät tulia vainajien haudoille. Kekrin tapaan Samhain oli sadonkorjuujuhla ja kirjaimellisesti tarkoittaa "kesän loppua". Kuolleiden muistaminen Samhainin aikaan liittyi lähinnä uskomukseen, että juhlayön aikaan tuonpuoliset olennot pääsivät vapaasti liikkumaan elävien maailmassa. Henget eivät välttämättä olleet ystävällisiä, joten pahoilta hengiltä suojautuakseen ihmiset tekivät erilaisia taikoja sekä polttivat soihtuja.

Día de Muertos

Eli kuolleiden päivä on meksikolainen pyhäinpäivä, jossa yhdistyy kristillisyys ja alkuperäiskansojen perinteet. Ihmisuhreja ei sentään asteekkien tapaan suoriteta. Meksikolaiset eivät muistele vainajiaan hartaasti hiljaisuudessa niin kuin me suomalaiset, vaan kuolleita kunnioitetaan railakkaasti juhlien. Uskotaan, että vainajien henget tulevat kuolleiden päivänä tapaamaan eläviä perheenjäseniään. Kuolleita läheisiä muistetaan näyttävillä kukka-asetelemilla, kulkueilla, herkuilla ja koristelluilla pääkalloilla. Día de Muertos ei siis pääkalloista huolimatta ole surullinen tai pelottava juhla, vaan ilon juhla, joka on pyhitetty elämälle. Elämään kuuluu luonnollisena osana myös kuolema.

Dia de las Natitas

Pääkallojen päivää juhlitaan Boliviassa ja tämäkin juhla yhdistää kristillisiä ja alkuperäiskansojen perinteitä. Bolivialaisilla on tapana säilyttää menehtyneiden läheistensä pääkalloja kotonaan ja pääkallojen päivänä nämä kallot otetaan esille ja koristellaan esimerkiksi kukin ja silmälasein. Uskotaan, että kallot suojaavat omistajaansa ja tuovat hyvää onnea.

Näyttää siltä, että todella monessa Etelä-Amerikan valtiossa kuolleita muistellaan iloisesti juhlien. Ehkä me suomalaiset voitaisiin ottaa vähän mallia ja palata sellaiseen kekrimäiseen juhlintaan? Tuntuu, että kaikki suomalaiset juhlapyhät ovat hartaita ja hiljaisia. Itsenäisyyttäkin juhlitaan katselemalla tuntikausia, kun presidentti kättelee vieraita. Mites olisi railakas itsenäisyyttä juhlistava kulkue sen sijaan?