Halloweenkalenteri osa 28: Pakanalliset hautajaiset

Kuten jo maanantain postauksessa kerroin, olin viime viikonloppuna Pakanallisilla syysmessuilla Helsingissä. Minun oli tarkoitus kirjoittaa tämän päivän kalenteripostaukseen noidista ja noitavainoista, mutta messuilla heräsi ajatuksia yhteen luentoon liittyen, ja ajattelin kirjoitella niistä tähän. Jätetään noitavainot vaikka ensi vuoden kalenteriin. :)

Yksi mieleenpainuvimmista luennoista messuilla oli Nina Sulkasen Pakanalliset hautajaiset. Luulin ensin luennon nimen perusteella, että luennolla käsitellään pakanallisten hautajaisten historiaa, mutta Sulkanen kertoi enemmänkin siitä, miten ja millaiset pakanalliset hautajaiset voidaan järjestää nykyään Suomessa. Hän myös kertoi omakohtaisia kokemuksiaan pakanallisten hautajaisten järjestämisestä. Hän oli ottanut lakipykälistä selvää ja kertoi näistä luennolla. Usein oletetaan, tai ainakin itse oletin, että hautajaisten järjestämisessä Suomessa olisi kaikenlaisia lakisäänteisiä juttuja, mutta loppujen lopuksi laki velvoittaa vain seuraavat asiat:

"Vainajan ruumis on ilman aiheetonta viivytystä haudattava tai tuhkattava.

Vainajan ruumista ja tuhkaa tulee käsitellä arvokkaalla ja vainajan muistoa kunnioittavalla tavalla.

Vainajan ruumiin hautaamisessa ja tuhkaamisessa sekä tuhkan käsittelyssä tulee kunnioittaa vainajan katsomusta ja toivomuksia."

Toki lainsäädäntöön on kirjattu muitakin kohtia, mutta ne koskevat esimerkiksi sitä, että kirkolla on velvollisuus ylläpitää yleisiä hautausmaita ja että kirkkoon kuulumattomallakin on oikeus hautapaikkaan kirkon hautuumaalla. Eli periaatteessa muu hautaamiseen liittyvä lainsäädäntö liittyy enemmän hautausmaiden ylläpitämiseen ja tuhkaamiseen. Minulle tulikin yllätyksenä, että Suomessa on myös ei-kristillisiä hautausmaita, joita ylläpitää jonkinlaiset yksityiset tahot. Periaatteessa vainaja voidaan haudata myös muuallekin, mutta siihen pitää anoa erikseen lupaa. Tässä pitää myös muistaa se, että jos vainaja haudataan yksityiselle maa-alueelle, maa-alue voidaan ottaa muuhun käyttöön vasta 25 vuoden päästä hautaamisesta. Eli jos joku haudataan vaikka perheen mökille, mökkiä ei esimerkiksi voida myydä jollekin toiselle 25 vuoteen.

Luento herätti paljon ajatuksia minussa. En ole aikasemmin kauheasti miettinyt omia hautajaisiani tai läheisten, mutta tosiasiahan se on, että kaikki me kuollaan jossain vaiheessa, ja joskus se kuolema voi tulla yllättäenkin. Ehkä omista hautajaisistaan puhuminen tuntuu joistakin oudolta ja makaaberilta, mutta (kuten Sulkanenkin sanoi) kyseessähän on täysin luonnollinen asia. Me synnymme ja me kuolemme. Luento sai minut miettimään, miten suomalaiset hautajaiset yleensä ovat hyvin kristilliset, vaikka vainaja ei kuuluisikaan kirkkoon. Mietin, kuinka usein loppujen lopuksi noudatetaan tuota mainittua kohtaa, missä pitäisi kunnioittaa vainajan katsomusta ja toivomuksia. Kuinka usein tämä toteutetaan, jos vainaja ei kuulu kirkkoon tai ole kristitty? Kuinka usein järjestetään kristilliset hautajaiset vain tottumuksesta tai koska vainajan lähiomaiset ovat kristittyjä? Toisaalta voi olla myös tilanteita, joissa ei olla keskusteltu etukäteen toiveista hautaamiseen liittyen ja kuoleman sattuessa noudatetaan yleisiä käytäntöjä. Sen takia olisikin tärkeä keskustella läheisten kanssa omista toiveista, jotta hautajaiset voidaan sitten järjestää vainajan toiveiden mukaisesti.

Toinen seikka, mikä yllätti minut oli tuhkaaminen ja siihen kuuluva lainsäädäntö:

"Tuhka on vuoden kuluessa tuhkaamisesta haudattava tai muulla tavoin sijoitettava pysyvästi yhteen paikkaan. Jolleivät 23 §:ssä tarkoitetut henkilöt tämän jälkeen kehotuksesta huolimatta huolehdi tuhkasta, sijoitetaan tuhka vainajan kuolinpesän kustannuksella sille hautausmaalle, johon vainajalla on oikeus tulla haudatuksi.

Tuhkan sijoittamiseen on oltava alueen omistajan tai haltijan suostumus."

Olen aina ajatellut, että tuhka pitää säilyttää hautausmaalla, mutta ei laissa mainita mitään paikasta. Rupesin pohtimaan omia hautajaisiani. En ole kristitty enkä kuulu kirkkoon, joten kristillisiä hautajaisia en halua, enkä usko että kovin moni meidän perheessäkään haluaisi, sillä esimerkiksi vanhempani ja sisarukseni ei kuulu kirkkoon. En myöskään halua, että minua haudattaisiin arkussa johonkin, oli se sitten kristillinen tai ei-kristillinen hautausmaa. Toivoisin tuhkaamista ja tuhkieni ripottelua sukumme metsään. Tuntuisi jotenkin vapauttavalta, että viimeinen leposija on omassa metsässä, itselle tärkeässä paikassa. 

Millaisia ajatuksia tämä aihe teissä herättää?