Halloweenkalenteri osa 18: Kosminen kauhu

 

“The oldest and strongest emotion of mankind is fear, and the oldest and strongest kind of fear is fear of the unknown.”

-H.P. Lovecraft-

  

Kosminen kauhu on amerikkalaisen H.P.Lovecraftin (1890–1937) luoma ja hänen seuraajiensa kehittämä filosofia ja kirjallinen suuntaus. Lovecraftia on kutsuttu modernin kauhukirjallisuuden isäksi ja hänen työnsä on vaikuttanut vahvasti moderniin populaarikulttuuriin.

Kosminen kauhu liittyy vahvasti Lovecraftin luomaan Cthulhu-mytologiaan, jonka keskiössä ovat hirviömäiset jumalolennot eli Suuret Muinaiset. Mytologia on saanut nimensä Cthulhu-hirviön mukaan, joka on yksi kuuluisimmista Lovecraftin luomista olennoista. Lovecraft ei kuitenkaan itse keksinyt tätä nimeä mytologialleen, vaan sen loi hänen seuraajansa August Derleth.  

Cthulhu on mustekalaa muistuttava hirviö ja Suurten muinaisten ylipappi. Se nukkuu mereen uponneessa R'lyehin kaupungissa. Muita Suuria muinaisia ovat esimerkiksi jumalten valtias Azatoth, jumalten sanansaattaja Nyarlathotep sekä aikojen ja ulottuvuuksien välillä matkaava Yog-Sothoth. Useiden Suurten muinaisten ympärille on muodostunut salaisia kultteja, jotka palvovat olentoja ja toivovat heidän paluutaan. Suuret muinaiset ovat siis hallinneet maapalloa ennen ihmisiä ja nyt he uinuvat jossain meren ja maan syvyyksissä. Lovecraft ei ole ainoa (mutta ensimmäinen kyllä), joka on kirjoittanut ja luonut näitä muinaisia olentoja, vaan hänen aikalaisensa ja myös myöhemmät kirjailijat ovat luoneet hirviöitä. Jotkut olennot ovat saaneet lopullisen muotonsa usean kirjailijan kirjoitustyön myötä.

Lovecraftin luomat Suuret muinaiset ovat mahtavia, pahansuopia ja ihmisten käsityskyvyn ulottumissa. Ne edustavat jotain aivan muuta kuin mitä ihmiset ovat. Ihmiset ovatkin Suurten muinaisten rinnalle pienen pieniä muurahaisia, jotka eivät kykene ymmärtämään näiden hirviöolentojen motiiveja tai olemusta. Tästä syntyykin kosminen kauhu, joka on ihmisen kokemaa merkittömyyttä ja mitättömyyttä universumissa. Cthulhu-mytologian olentoihin törmäävät ajautuvatkin usein hulluuden partaalle. 

Lovecraftin kosmisessa kauhussa kauhun lähde ei siis tule perinteisistä kauhuolennoista kuten vampyyreista tai kummituksista, vaan kauhua synnyttää pelko tuntemattomasta. Lovecraft keskittyykin kauhutarinoissaan kuvailemaan hahmon kehityksen sijaan henkilöhahmojen kokemia tuntemuksia, kun he kohtaavat jotain heille tuntematonta ja heidän käsityskykynsä ulottumattomissa olevaa. Loputon kosminen syvyys tuottaa halvaannuttavaa kauhua ihmisissä. Ihmiskunta on maailmakaikkeudessa pieni, mitätön asia ja kosmisesta perspektiivistä katsottuna ihmiskunnan historia, tieto ja uskonto ovat täysin epäolennaista ja merkityksetöntä.  

Lovecraftin tarinoissa kosminen kauhu ei tarkoita vain kosmisen syvyyden luomaa pelkoa, vaan se voi olla myös maapallon tai merten syvyyksissä, kaukaisilla alueilla tai unimaailmoissa oleilevaa tuntematonta.

Jos haluat tutustua kosmiseen kauhuun, lue Lovecraftin novellit “Cthulhun kutsu (The Call of Cthulhu, 1928)”, “Dunwichin hirviö (The Dunwich Horror, 1929)”, “Varjo Innsmouthin yllä (The Shadow Over Innsmouth, 1936)” ja lyhyt romaani Hulluuden vuorilla (At the Mountains of Madness, 1936).

 

 “The most merciful thing in the world, I think, is the inability of the human mind to correlate all its contents. We live on a placid island of ignorance in the midst of black seas of infinity, and it was not meant that we should voyage far."

                                                   -H.P. Lovecraft: The Call of Cthulhu-