Halloween-blogikalenteri osa 21: Miksi kauhu kiinnostaa?

En ole varsinaisesti kauhun ystävä, mutta synkät, goottiromanttiset teemat ja hyytävät true crime-tarinat kiinnostavat kyllä. Synkkyys vetääkin monia ihmisiä puoleensa, sen todistaa jo true crimen jatkuvasti kasvava suosio ja kauhuelokuvista tehtävät lukuisat jatko-osat ja uusintafilmatisoinnit. Miksi sitten pidämme kauhusta? Mikä saa meidät vapaaehtoisesti katsomaan jotain kammottavaa? 

Yksi syy, miksi monet ihmiset nauttivat kauhuelokuvista, on hallinnan tunne. Jännityksen tunne tuottaa mielihyvää, mutta jännityksen määrä on ihmisen itsensä kontrolloitavissa. Kauhu, kuolema ja väkivalta voivat herättää ihmisissä erilaisia tunteita, mutta myös erilaisia ruumiillisia reaktioita. Kauhuelokuva voi saada ihmisen jännittämään, jolloin samalla myös lihakset jännittyvät. Musiikki ja äänitehosteet kertovat katsojalle lähestyvästä vaarasta, mikä voi nostaa sykettä ja terävöittää aisteja. Jännityksen lauetessa helpotuksen tunne leviää kroppaan, jolloin myös lihakset rentoutuvat. Äkillinen säikähdys taasen nostaa veren adrenaliinitasoja, mikä johtaa hetkelliseen hyvän olon tunteeseen. Kauhuelokuvan lisäksi esimerkiksi vuoristorata tai extreme-urheilu voi laukaista samanlaisen reaktion. Vaikka emme ole oikeassa vaarassa katsoessamme tai lukiessamme kauhua, voivat aivot silti valmistautua taistele tai pakene-reaktiolla. Juuri tämä aiheuttaa adrenaliinipiikin veressä. Tällaisessa hälytystilassa oleminen voi johtaa myös siihen, että silmiä ei pysty kääntämään pois kauhun lähteestä. Hälytystilan korvaa hyvän olon tunne, kun tajutaan, että mitään oikeaa pelkoa tai vaaratilannetta ei olekaan. Mielihyvän tunteen takia moni haluaakin kokea jännitystä taas uudestaan ja uudestaan. 

Mielestäni osalle kauhun kuluttaminen on jonkinlaista eskapismia. Kauhutarinoiden juonet ja yliluonnolliset asiat ovat niin kaukana oikeasta elämästä, että se varmasti kiehtoo monia ja saa uppoutumaan kauhun maailmaan. Toki itse koen eskapismin sellaiseksi, että haluaa omasta elämästään ja nykyhetkestä pois jonnekin, missä asiat ovat eri tavalla ja jotenkin paremmin. Jonkinlaiseen haavemaailmaan. Ehkä jotkut haluavat eskapismilta kuitenkin jotain muuta. Pääasia, että se vie pois todellisuudesta. Mutta miksi jotkut haluavat verta, kuolemaa ja hirviöitä,  kun niitä ei oikeassa elämässäkään haluaisi kohdata?

Joillekin kauhuelokuvien katsomisesta selviytyminen voi tuoda rohkean olon ja boostata itsetuntoa. Sanotaan, että joillakin taasen kauhun ja väkivallan katsominen voi lieventää kokemaansa vihaa tai muita negatiivisia tunteita. Voi olla myös mahdollista, että joillekin katsojille kauhu ja muu makaaberi viihde voi tuoda rauhoittavan vaikutuksen, koska nämä katsojat ajattelevat, että noin ei ainakaan voi tapahtua heille. Ihmisiä kiinnostaa kuolema, sillä se on jotain, mitä kukaan meistä ei voi paeta.

On mielenkiintoista, miten ihmiset tuntuvat reagoivat kauhuun eri tavoin. Jotkut eivät halua olla missään tekemisissä sen kanssa, jotkut kuluttavat sitä adrenaliinin ja jännityksen takia ja joissain kauhu ei tunnu herättävät minkäänlaisia tunteita. Itse olen juuri sellainen kauhun katselija, että en tiedä voiko sitä sanoa jollain tavalla itsensä kiusaamiseksi, sillä yleensä kauhu pelottaa minua todella paljon ja vaikuttaa nukahtamiseen ja unen laatuun. Miksi silti kiusaan itseäni kauhuelokuvilla? Pakko kai siitä on saada jonkinlaista tyydytystä, jos sitä kerta katsoo aina uudelleen? On myös mielenkiintoista, että vaikka tiedostan täysin kauhuelokuvien ja kummitustarinoiden fiktiivisyyden, saatan silti elokuvan katsomisen jälkeen pelätä kylpyhuoneen viemärissä lymyävää tappajapelleä tai pimeässä vaanivaa sarjamurhaajaa. Johtuukohan tämä liian vilkkaasta mielikuvituksesta vai mistä? Mielestäni on ihan käsittämätöntä, miten osa ihmisistä voi katsoa kauhuelokuvia naureskellen tai ihan ilman mitään reaktiota. Jos nykytekniikalla voidaan luoda hyvin aidonnäköisiä hirviöitä tai silvottuja ruumiita, miten tällaiset asiat eivät herätä joissakin mitään reaktiota? Ovatko tällaiset ihmiset niin sanotusti nähneet jo kaiken vai tiedostavatko he niin selkeästi sen, että kyseinen pätkä on fiktiota? Olen huomannut, että yleensä tällaiset ihmiset eivät myöskää itke surullisissa kohtauksissa tai muutenkaan eläydy elokuvan tapahtumiin. Minä kuulun niihin eläytyjiin, pelkään kauhua, itken surullisissa kohtauksissa, nauran hauskoissa ja muutenkin eläydyn vahvasti hahmojen tarinoihin ja tuntemuksiin. On todella vaikeaa käsittää, miten joillekin elokuvat ovat vain elokuvia, joita voi katsoa ilman sen kummempia tunnereaktioita. Miten tällaiset ihmiset sitten reagoivat todellisen elämän tuntemuksiin ja tapahtumiin? 

Loppujen lopuksi ei ole siis yhtä syytä sille, miksi ihmiset pitävät kauhusta eikä vain yhdenlaisia reaktioita, joita kauhu nostaa meissä esiin. Katsotko sinä kauhua ja millaisia tuntemuksia se sinussa herättää?

Picture from Pixabay

Lähteet:

https://theswaddle.com/why-do-people-feel-morbid-curiosity/

https://yle.fi/uutiset/3-11616732