Halloween-blogikalenteri osa 2: lukusuosituksia lokakuulle

Tässä postauksessa suosittelen kauhuromantiikkaa ja muita synkkiä teoksia. Suurin osa on varmaan tuttuja, koska ovat klassikkoteoksia, mutta jospa tästä listasta löytyisi jotain uutta tai tuttuakin lukuinspiraatiota! Onko sinulla jotain kirjasuosituksia aiheeseen liittyen? :)

John E. Douglas: Tappajan mieli

Tämä on yllättäen listan ainoa true crime-kirja. Kuuntelen paljon true crime-podcasteja ja katson aiheeseen liittyviä dokumentteja, mutta kirjoja en vielä ole kauheasti lukenut, vaikka niitä on lukulistalla aikamoinen kasa. Tähän kirjaan törmäsin sattumalta kirjastossa ja nappasin sen mukaani. Pidin todella paljon Netflixin Mindhunters-sarjasta, joten pakkohan se oli lukea myös sarjan taustalla olevat kirjat. Tämä ei ole se varsinainen Mindhunter-kirja, vaan sen jälkeen julkaistu kirja, jossa FBI:n erikoisagentti ja sarjamurhaajien profiloimisen kehittämisessä mukana ollut John E. Douglas kertoo viisi murhatapausta. Näiden kaikkien tapausten kohdalla Douglas haastatteli murhaajia, joten hän todellakin pääsi todella lähelle ymmärtääkseen, miten tappajan mieli toimii. Kirjaa en suosittele heikkohermoisille, sillä se käsittelee esimerkiksi lapsen brutaalia murhaa. Jos sinua kiinnostaa tutustua enemmän sarjamurhaajien profilointiin ja haastatteluun tai saada tietää heidän motiivejaan rikosten takana, suosittelen tutustumaan tähän kirjaan. Tämä ei kuitenkaan tosiaan ole mitään kepeää luettavaa, välillä piti pitää taukoja ja lukea jotain kivaa, koska kirja on paikoittain todella raakaa rikoksen kuvailua ja sarjamurhaajien tunteettomuus on ahdistavaa ja suututtavaa.

The Gothic Tales of H.P Lovecraft

Yllättäen tämä kirja oli ensimmäinen Lovecraftilta lukemani teos, vaikka Lovecraftin maailma onkin hyvin tuttu. Tähänkin kirjaan törmäsin sattumalta kirjastossa, kun etsin jotain englannin kielistä luettavaa. Kirja sisältää kauhuromanttisia novelleja, mutta ne eivät pyöri esimerkiksi Suurten muinaisten ympärillä, joista Lovecraft on varmaan eniten tunnettu. Joissain novelleissa on jotain mainintaan otuksista, mutta muuten ne eivät tarinoissa esiinny. Ennen lukemista suhtauduin vähän skeptisesti siihen, onko novellit oikeasti pelottavia ja ajattelin niiden vain olevan tylsiä, koska vanhat kauhukirjat nyt vaan ovat kirjoitettu hyvin eri tavalla kuin uudempi tuotanto, ja tuntuu, että nykyaikana elävän on vaikeaa pitää vanhoja tekstejä pelottavina. Yllätyin kuitenkin positiivisesti lukiessani novellikokoelmaa: mielestäni Lovecraft kirjoittaa taitavasti ja hän osaa luoda todella ahdistavan tunnelman tarinalleen. Kosminen kauhu näkyy novelleissa selkeästi: niissä tuodaan esille jotain suurta, tuntematonta pelkoa, joka korostaa ihmisen pienuutta ja avuttomuutta. Teoksissa ei mässäillä verellä tai väkivallalla kuten usein modernissa kauhussa, vaan ahdistava tunnelma rakennetaan hienovaraisemmin. Tarinat usein sijoittuvat perinteisen kauhuromantiikan mukaisesti johonkin pelottavaan linnaan tai kaupunkiin. Hautausmaat näkyvät tarinoissa myös useasti. Suosittelen tätä novellikokoelmaa kaikille kauhuromantiikan ystäville! Mielestäni tällaisia vanhempia tekstejä on mukava lukea englanniksi ihan vaan jo kauniin kielen takia.

John Polidori: Vampyyri

Jos kaipaat jotain todella lyhyttä ja nopeaa lukemista ja haluat tutustua vampyyrikirjallisuuteen ennen Stokerin Draculaa, suosittelen tutustumaan tähän teokseen. Sivuja ei tosiaan ole kuin alle sata, joten tämä on äkkiä luettu. Olisi ollut kivempi lukea tämä englanniksi, sillä mielestäni suomi vähän latistaa sitä tunnelmaa mitä vanhoissa englanninkielisissä teksteissä on. Oli kuitenkin mielenkiintoista lukea vampyyrikertomus, jossa vampyyrillä ei ole kulmahampaita tai rumaa Nosferatun ulkomuotoa, vaan on ulkomuodoltaan ihmisten kaltainen. Tarinan vampyyri on lordi Ruthven, johon nuori Aubrey on lumoutunut. En voinut olla lukiessani kuvittelematta hienostunutta lordi Ruthvenia Gary Oldmanina. :D

Sheridan Le Fanu: Carmilla ja muita kertomuksia

Tämä on myös aika lyhyt teos, joka koostuu neljästä kauhunovellista. Carmilla on tietääkseni se kuuluisin. Le Fanu luo mielestäni Lovecraftin tapaan kauhua hienovaraisesti ja kuten Lovecraftin novelleissa myös Le Fanun teoksissa usein kaikkea ei selitetä juurta jaksaen vaan asioita jätetään lukijalle avoimeksi. Mielestäni juuri se selittämättömyys on osa ahdistavaa tunnelmaa. Ihmiset kuitenkin usein kaipaavat selitystä ja sitä, että jokin yliluonnolliselta vaikuttanut voidaankin selittää tieteen keinoin.

Jenny Jägerfield & Mats Strandberg: Frankenstein terapiassa

Tässä hieman erilainen ja hyvin mielenkiintoinen teos! Kirja koostuu kuvitteellisista terapiaistunnoista, joissa potilaina ovat tunnetut kauhukirjallisuuden hahmot kuten Frankenstein, Dorian Gray, Tohtori Jekyll ja myös edellä mainittu Carmilla. Aika autenttisen kirjasta varmaan tekee se, että toinen kirjoittajista eli Jenny Jägerfield on oikeasti psykologi. Tämän takia kirjaa lukiessa tulee sellainen fiilis, että lukisi jotain oikean elämän terapiaistuntoa. Kirja on kirjoitettu dialogin muodossa eli äänessä on vuoronperään terapeutti ja potilas. Hauska lisä on kirjaan raapustetut terapeutin omat "muistiinpanot" potilaistaan. Jos kaipaat vähän erilaista kauhuteemaista lukemista, lue tämä kirja! Kirja ei itsessään ole kauhua, mutta kauhuhahmot pääsevät siinä ääneen avatessaan terapeutille omia ajatuksiaan.

Anne Rice: Veren vangit & Vampyyri Lestat

Jos vampyyrit kiinnostaa, ei kannata ohittaa Anne Ricen teoksia. Nämä kaksi Ricen teosta ovat omat suosikkini, varsinkin Vampyyri Lestat. Olen Ricelta lukenut myös Kadotettujen kuningattaren, mutta en muita teoksia. Ricen Lestat-hahmo on lemppari vampyyrihahmoni: hän on hurmaava, mutta myös verenhimoinen tappaja, joka vähät välittää säännöistä. Veren vangit on vampyyri Louisin kertoma elämänkerta vampyyrin elämästään. Lestat siis teki Louista vampyyrin ja he elivät satoja vuosia yhdessä. Louiksen omatunto ei sallinut ihmisten tappamista, kun taas Lestat leikitteli säälimättömästi uhreillaan. Vampyyri Lestatissa Lestat kuitenkin kertoo oman versionsa tarinasta ja haluaa selvittää vampyyreiden alkuperän. Harmi, että Vampyyri Lestatista ei ole tehty elokuvaa. Veren vangeista on ja se on ainakin omasta mielestäni tosi hyvä! Ja Tom Cruise vetää hyvän roolin Lestatina, sanovat mitä muut tahansa. :D Olen ainakin kuullut, että Rice ei ollut tyytyväinen roolivalintaan.

Bram Stoker: Dracula

Taas yksi klassikko. Stokerin Dracula voi vaikuttaa nykylukijasta tylsältä, mutta on se lukemisen arvoinen klassikko. Minun on kuitenkin pakko myöntää, että pidän enemmän Coppolan elokuvasta kuin tästä kirjasta. Hankin kuitenkin tämän kirjan englanniksi kirjahyllyyni, sillä olen lukenut Draculan vain suomeksi ja uskon, että englanniksi pitäisin tarinasta enemmän. En ole vaan vielä saanut aikaiseksi lukea englanninkielistä. Mielestäni kirja on siinä mielessä mielenkiintoinen, että tarina etenee päähenkilöiden päiväkirjojen muodossa. Stokerin Dracula ei ole Anne Ricen vampyyreiden tavoin ikuisesti kaunis ja hänellä on paljon enemmän yliluonnollisia kykyjä.

Vampire Hunter D-sarjakuvat

Seuraavaksi japanilaista kauhua. Minulta löytyy kirjahyllystä myös romaaniversio, mutta sitä en ole vielä lukenut. Alunperin tutustuin D:hen anime-elokuva Vampire Hunter D: Bloodlustin myötä (suosittelen!), jonka jälkeen bongasin kirjakaupasta aikoinaan nämä kolme sarjakuvaa. Osia on ilmestynyt useampikin englanniksi, mutta suomeksi vain nämä kolme. Sarja pohjautuu romaaniin ja kertoo vampyyrinmetsästäjästä D:stä (ette ikinä arvaa, mistä kirjain tulee! :D), joka on itsekin puolivampyyri. Sarja on pullollaan väkivaltaa, puolialastomia naisia ja erilaisia hirviöitä. Minua ärsyttää isotissiset ja superkapeavyötäröiset naishahmot mutta niiltä nyt harvoin animessa tai mangassa voi välttyä. Muuten tarina on oikein mielenkiintoinen. Erityisesti minua kiehtoo tarinan maailma, joka on yhdistelmä tulevaisuuden teknologiaa ja perinteistä kauhuromantiikkaa vampyyrilinnoineen. Tarina siis sijoittuu tulevaisuuteen, jossa ihmiskunnan rippeitä uhkaavat aristokraattiset vampyyrit. Töitä siis riittää vampyyrinmetsästäjille. Koska D on puolivampyyri, on hän sekä ihmisten että vampyyrien halveksuma, mutta yliluonnollisten kykyjensä takia myös hyvin taitava vampyyrinmetsästäjä. D:stä tulee vahvasti noituri Geralt Rivialainen mieleen: molemmat ovat sellaisia hiljaisia, komeita murjottajia. :D

Sang-Sun Park: The Tarot Cafe

Toinen sarjakuvasuositus. Tämä sarja on korealaisen Sang-Sun Parkin käsialaa eli kyseessä ei ole manga vaan manhwa. Tarina on upeasti piirretty ja jokainen tarinan luku liittyy jotenkin johonkin tarot-korttiin. Sarja kertoo kahvilanpitäjä Pamelasta, joka öisin vastaanottaa yliluonnollisia asiakkaita ja antaa heille neuvoja tarot-kortteja apuna käyttäen. Istuntojen aikana asiakkaiden menneisyys ja tulevaisuus tulevat esiin. Tarot Cafe koostuu seitsemästä osasta ja jokaisessa osassa on yleensä kolme erilaista tarinaa. Asiakkaiden tarinoiden lomassa myös Pamelan tarina etenee. Tarot Cafe on visuaalisen kaunis ja mielenkiintoinen tarina. Iso plussa myös siitä, että sarja on tiivis, eikä sisällä miljoona osaa niin kuin monet tunnetut mangasarjat.