Halloweenkalenteri osa 18: Cradle of Filth ja kauhukonseptialbumit

Olen varmasti täällä bloginkin puolella maininnut, että Cradle of Filth on lempibändini ja se on pysynyt matkassa mukana yläasteelta asti. Ajattelin, että bändi ansaitsee oman postauksensa ja koska kauhu ja muut synkät elementit ovat hyvin läsnä yhtyeen musiikissa ja ulkoasussa, sopii se hyvin osaksi tämän vuoden halloweenkalenteria. Alun perin kaavailin postausta, joka käsittelisi kauhuteemaan keskittyviä konseptialbumeita, mutta koska listallani oli suurin osa Filthin tuotantoa, päätin keskittyä pelkästään kyseiseen bändiin ja nostan muutaman heidän kauhukonseptialbumeistaan tässä postauksessa esille.

Cradle of Filth on brittiläinen, vuonna 1991 perustettu metalliyhtye. Inhoan tosi spesifejä genrelaatikoita ja CoFia on muutenkin vaikeaa niputtaa yhteen kategoriaan. Ensimmäisillä levyillä musiikki oli hyvin black metal-tyylistä, jonka jälkeen se on muuttunut vuosien saatossa, kun musiikkiin on lisätty esimerkiksi sinfonisia elementtejä. Wikipedia määrittelee CoF:in musiikin extreme metalliksi. Cradle of Filth on ja on ollut, varsinkin varhaisempina vuosinaan, provosoiva niin musiikillisesti kuin ulkoasullisesti. Esimerkiksi yhtyeen "Jesus Is a Cunt"-bändipaita ei herättänyt innokasta vastaanottoa ainakaan kirkon parissa.  

Ainoa alkuperäinen jäsen yhtyeessä on solisti Dani Filth, jonka käsialaa yhtyeen lyriikat ovat. Cradle of Filth on julkaissut useita konseptialbumeja, eli eräänlaisia teema-albumeja, jotka muodostavat jonkinlaisen harkitun kokonaisuuden. Vaikka Cradle of Filthin musiikki ei nappaisi, suosittelen silti tutustumaan yhtyeen lyriikoihin, musiikkivideoihin ja kansitaiteeseen, jos kauhuromantiikka ja kauhuteemat yleisestikin kiinnostaa. Dani Filthin lyriikat ovat runollisia ja täynnä viittauksia esimerkiksi kauhukirjallisuuteen, okkultismiin ja mytologioihin. Yhtyeen musiikkivideot ja kansitaiteet ovat synkkiä mutta visuaalisesti upeita.

Kuva: Kerrang


Cruelty and the Beast

Yhtyeen kolmas levy käsittelee kuuluisaa "veristä" kreivitärtä eli unkarilaista Erzsébeth Báthorya. Levyllä kreivittärenä esiintyy 70-luvun kauhuelokuvista tuttu Ingrid Pitt. Suosittelen kuuntelemaan levystä vuonna 2019 tehtyä uudelleenmiksausta, on laadultaan nimittäin huomattavasti alkuperäistä levyä parempi. Omat suosikkini levyltä ovat Cruelty Brought Thee Orchids ja kolmeosainen Bathory Aria.

Kreivitär Báthory on jäänyt historian kirjoihin brutaalina tappajana, jonka sanotaan vuosien 1590 ja 1610 välillä tappaneen satoja nuoria naisia ja kylpeneen heidän veressään pysyäkseen nuorena. Kreivittären rikoksista ei oikeasti ole vankkoja todisteita, eli joko hän oli kylmäverinen tappaja tai hänen tarinaansa on lisätty hieman värikynää tai muut aristokraatit vain juonivat hänen päänsä menoksi saadakseen hänen mittavan omaisuutensa. Báthory on kuitenkin inspiroinut suuresti populaarikulttuuria niin elokuvien kuin musiikinkin muodossa. Syyllinen tai ei, hän ilmeisesti vietti lopun elämänsä kotiarestissa, sillä hänen aatelisuutensa pelasti hänet roviolta tai muulta kivuliaalta kuolemalta.

Benighted like ill-fated Usher
The House of Bathory shrouded
'Neath griefs dark facade

If only I could have wept
In mourning by Her side
I would have clasped Her so tight
Like storm-beached Aphrodite
Drowned on Kytherean tides

(Bathory Aria)



Kuva: Wikipedia

Midian

Cradle of Filthin neljäs levy on saanut inspiraationsa Clive Barkerin Cabal-kauhuromaanista ja sen maailmasta. Midian on Raamatussa esiintyvä kaupunki, jossa Mooses oli vuosikymmeniä maanpaossa Egyptistä. Minulle levy on aina tuonut mieleen Lovecraftin, ja onhan levyllä kappale nimeltään Cthulhu Dawn. Vaikka levy on konseptialbumi, lyriikat eivät rakenna samanlaista yhtenevää tarinaa, mitä monissa Filthin konseptialbumeissa. Itse ajattelen levyn tarjoavan erilaisia kammottavia tarinoita Midianista. Levyn ensimmäinen kappale on At the Gates of Midian, joten ajattelen kuulijan astuvan kaupungin portista sisään ja kohtaavan siellä erilaisia hahmoja ja heidän tarinoitaan. Vastaan tulee esimerkiksi traaginen rakkaustarina (Saffron's Curse), brutaali sarjamurhaaja (Lord Abortion) ja mielisairaala (Tortured Soul Asylum).

Midianissa yhtye on ottanut mukaan enemmän sinfonisia elementtejä ja nämä yhdistettynä Dani Filthin mielipuoliseen ulosantiin tekevät levystä hyvin kauhumaisen ja synkän tunnelmaltaan. Albumilla vierailee Doug Bradley, joka on tunnettu esimerkiksi Hellraiser-elokuvan Pinheadina.

Dawn discovered her there
Beneath the Cedar's stare
Silk dress torn, Her raven hair
Flown to gown Her beauty bared
Was starred with frost, I knew Her lost
I wept 'til tears crept back to prayer

(Her Ghost in the Fog)

Kuva: Wikipedia


Godspeed on the Devil's Thunder

Tämä CoF:in kahdeksas albumi kertoo 1400-luvulla eläneestä ranskalaisesta aatelisesta Gilles de Raista, joka taisteli yhdessä Jeanne D'Arcin kanssa. Historia kuitenkin muistaa hänet paremmin pahamaineisena sarjamurhaajana, jonka on huhuttu tappaneen satoja lapsia. Sanotaan myös, että de Rais toimi esikuvana vaimonsa murhanneelle Siniparta-hahmolle. De Rais tuomittiin lopulta rikoksistaan ja mestattiin.

Albumi käsittelee de Raisin suhdetta Jeanne D'Arciin ja sitä, miten D'Arcin kuoltua de Rais alkoi lipsua pimeyden puolelle. Albumin lyriikat ovat hyvin synkkiä käsitellen muun muassa de Raisin okkultistisia riittejä ja lasten murhaamista. Teemansa takia tämä levy on mielestäni yksi CoFin synkimmistä, joten en suosittele sitä herkille.

When Joan was burnt
He knew malevolance
At the heart of all
He swore henceforth he would serve evil alone

(13th Caesar)




Darkly Darkly, Venus Aversa

Yhdeksäs albumi käsittelee demoni Lilithiä, joka on mainittu aikaisemmin ainakin CoFin ensimmäisellä levyllä. Lilith oli väitetysti Eevan jälkeen Adamin ensimmäinen vaimo, joka karkotettiin Edenin puutarhasta, koska hän ei suostunut tottelemaan aviomiestään. Tarinat vaihtelevat, ja joissakin Lilithin demonisten jälkeläisten, succubien tai incubien, isä on joko Adam tai arkkienkeli Samael. Ainakin tällä levyllä mainitaan Samael heti ensimmäisessä kappaleessa. Levyllä on myös kaksi muuta päähenkilöä (jos niin voi sanoa): 1300-luvulla elänyt aatelisnainen Victoria Varco, joka sai aviottoman lapsen ja tämän takia kohtasi julman kohtalon kirkon käsissä sekä Victorian rakastettu Isaac, joka kaivaa Victorian ruumiin esiin haudasta.

Levy on yksi suosikeistani Filthiltä ja erityisesti pidän albumin biiseistä Lilith Immaculate ja The Persecution Song. Musiikki on nopeaa mättöä yhdistettynä kauniisiin sinfonisiin elementteihin ja kauhuromantiikkaa tihkuviin lyriikoihin.

These words I speak are gates to Hell.

(Eleventh Hour)



Kommentit