Halloweenkalenteri osa 1: lukusuosituksia lokakuulle

En ole päivittänyt blogia pitkään aikaan, mutta olen valmistellut kuitenkin teille Halloween-kalenterin tällekin vuodelle! Tämä on jo kolmas Halloween-kalenteri, jonka täällä blogin puolella teen. Toivottavasti pidätte näistä postauksista ja ne saavat teidät virittäytymään Halloweeniin ja fiilistelemään tätä juhlaa koko kuukauden ajan. :)

Halloweenkalenteri alkaa perinteiseen tapaan kirjasuosituksilla. Olen koonnut tähän listaan elokuussa ja syyskuussa lukemiani kirjoja, jotka sopivat hyvin pimeneviin syysiltoihin, kun haluaa jotain jännittävää ja ehkä vähän selkäpiitä karmivaakin luettavaa. Listassa on kauhua, true crimea, dekkaria ja oikean elämän kummitustarinoita. Oletko sinä lukenut näistä jotain tai onko muuten tuttuja kirjoja? Laita ihmeessä kommentteihin omat lokakuun kirjasuosituksesi! :)

Teemu Keskisarja: Kyllikki Saari, Mysteerin ihmisten historia

Historioitsija Teemu Keskisarja käsittelee teoksessaan yhtä Suomen kuuluisinta henkirikosta eli Kyllikki Saaren murhaa. 17-vuotias Kyllikki Saari katosi pyöräilessään kotiin hengellisistä iltamista vuonna 1953. Kuukausia myöhemmin hänen ruumiinsa löydettiin, eikä murhaajaa ole vieläkään selvitetty. Keskisarja tarkastelee tapausta yksityiskohtaisesti arkistomateriaaliin nojautuen. 

Minua on aina kiehtonut tällaiset vanhat, ratkaisemattomat rikokset. Ja samalla myös hyytänyt, koska sekä Kyllikki Saaren että esimerkiksi Bodomjärven murhat kuulostavat karmivilta. Molemmissa tapauksissa nuoret ovat viettäneet arkeaan ja yhtäkkiä heidät on murhattu raa'asti eikä tekijää ole koskaan saatu kiinni. Kyllikin murhan aikaan Suomessa tapahtui suhteellisen vähän murhia, joten totta kai nuoren tytön murha on ollut suuri shokki ja yllätys aikalaisille, samoin kuin Bodomjärven kauheudet.

Keskisarja luo kirjassaan tarkan kuvan miljööstä, Kyllikin elämästä ja mahdollisista epäilyistä. En suosittele tätä kirjaa, jos yksityiskohtaiset tarkastelut rikoksesta ja epäillyistä eivät ole omaan mieleen. Olen aiemmin kuunnellut pari podcast-jaksoa Kyllikin tapauksesta, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun syvennyin tapaukseen näin yksityiskohtaisesti. Keskisarja on tehnyt valtavan työn käydessään läpi kaikki tapauksesta löytyneen materiaalin ja tehdessään materiaalista kiinnostavan kokonaisuuden yhden kansien väliin. Tykkään lukea paljon historiaa ja rikoskirjoja, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun luin Keskisarjan teoksen. Kaiken kaikkiaan pidin kirjasta. Ainoa asia, mikä häiritsi välillä, oli Keskisarjan tapa kirjoittaa vähän vanhahtavalla tyylillä. En tiedä, onko ideana ollut herättää paremmin 50-luvun tapahtumat henkiin käyttämällä aikalaisten puhetyyliä. Minuun ei tämä tapa uponnut. Plussaa kirjassa oli kuvat ja se, ettei Keskisarja ruvennut spekuloimaan liikaa murhaajaa tai tapahtumia. Hän tarjosi todisteet tai niiden puutteet jokaisesta epäillystä, ja lukija voi sitten tehdä omat johtopäätöksensä asiasta. On surullista, että tämä tapaus tulee tuskin koskaan selviämään. Murhaaja on jo varmasti muutenkin kuollut, joten hän ei koskaan joudu oikeuden eteen.

Mats Strandberg: Risteily

Ruotsalaista kauhua tällä kertaa. Miljöö on varmasti kaikille suomalaisille tuttu, eli ruotsinlaiva. Laiva lähtee Tukholman satamasta mukanaan tuhansia ihmisiä, jotka ovat tulleet pitämään hauskaa ja nollaamaan päänsä. Jotain hirveää tapahtuu ja laivan seilatessa Itämerellä kohti Turkua alkaa karmaiseva verilöyly. 

Ensin takakannen luettuani mietin, että onkohan tässä taas joku sarjamurhaajakeissi, mutta juoni osoittautuikin yllättävämmäksi ja mielenkiintoisemmaksi. Kirja piti otteessaan loppuun asti. Todella jännittävä ja koukuttava! Tykkäsin tavasta, miten kerronta siirtyi henkilöstä henkilöön. Jokainen luku on siis nimetty sen henkilön mukaan, jonka silmin tarinaa sen ajan kerrotaan. Tämä teki tarinankerronnasta monipuolisen ja jännittävän. Koko ajan sai jännittää, että kuka pysyy hengissä ja kuka ei ja mitä lopussa tapahtuu. Kirja myös kuvaili hyvin ihmisluontoa: miten eri tavoin ihmiset reagoivat kriisitilanteessa ja millaisiksi he silloin muuttuvat. Kirja on hyvin väkivaltainen ja brutaali, joten en suosittele sitä heikkohermoisille. Tuli kirjan lukemisen jälkeen fiilis, että en ihan heti halua lähteä ruotsinristeilylle. :'D

Maria Grund: Kuolemansynti

Jatketaan ruotsalaisella kirjailijalla, tällä kertaa dekkarilinjalla. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Gotlannin saarelle. Dekkarin päähenkilöinä ovat rikostutkijat Sanna Berling ja Eir Pedersen. Sanna on menettänyt perheensä kymmenen vuotta sitten tulipalossa, ja Eir on käytöksensä takia joutunut mantereelta saarelle töihin. Tapahtumat käynnistyvät, kun teinitytön ruumis löydetään. Tapaus on selvä itsemurha. Tämän jälkeen käynnistyy raakojen murhien sarja, ja kuollut teinityttö liittyy tapauksiin jotenkin, mutta miten?

En ole koskaan lukenut Anna Janssonin tai Mari Jungstedtin dekkareita, mutta tämä Grundin teos kiinnitti huomion, kun etsin jotain jännittävää luettavaa syksylle. Varmasti kirjan nimi ja kirjan kannessa oleva susipäinen hahmo olivat syy kiinnostuksen heräämiseen. :D Dekkari oli hyvin jännittävä ja tiivistunnelmainen ja loppuratkaisu oli täysi yllätys. Suosittelen kirjaa kaikille dekkarin ystäville, joita eivät hätkäytä raa'at rikokset. Mielenkiintoista juonessa oli etenkin se, miten seitsemän kuoleman syntiä ja katolisen kirkon niihin liittämät eläinhahmot näkyivät tarinassa sekä se, miten kaikki murhat lopulta liittyivät toisiinsa ja itsemurhan tehneeseen tyttöön. 

Mauri Karvonen: Aavetaloja ja ihmiskohtaloita

Lopuksi vielä kummitustarinoita oikeasta elämästä. Mauri Karvonen on Suomen historian asiantuntija, jota on aina kiinnostanut erilaiset kummitustarinat. Kirjassa Karvonen esittelee Suomen kummitustaloja ja kertoo rakennusten ja siellä asuneiden ihmisten historiaa. Kirjassa on myös paljon kuvia, mikä tekee kirjasta entistä mielenkiintoisemman ja helpommin seurattavan. Suosittelen kirjaa, jos oikean elämän kummitustarinat kiinnostavat! Kirja on muutenkin jo arkkitehtuurin näkökulmasta kiinnostava, sillä se esittelee Suomen kartanoita ja muita kiinnostavia paikkoja. Kirjan luettuani iski hirveä hinku tehdä sellainen kummituskierros, jossa vierailisin kaikissa kirjan kohteissa. Toki kummittelun todistaminen ei minua kiinnosta, mutta kiinnostaisi nähdä nämä kaikki kauniit rakennukset! 

Loppujen lopuksi kummittelu on siis kirjassa vain yhdessä osassa. Karvonen esittelee jokaisen kohteen ja kohteessa asuneiden ihmisten tarinat. Tämän jälkeen hän esittelee erilaisia kummitustarinoita, joita kohteissa on raportoitu tapahtuneen. Tämä on mielestäni hyvä ratkaisu ja monipuolistaa kirjan sisältöä. Itselleni lukuprosessin aikana oli kiinnostavinta juurikin lukea rakennusten historiasta ja siinä asuvien ihmisten elämästä. Kirjassa kerrotaan esimerkiksi Katajanokan vankilasta, Mustion ja Turun linnasta sekä Brinkhallin kartanosta. Kirjalle on myös kaksi jatkoteosta, joissa on lisää kummittelevia kohteita.