Halloweenkalenteri osa 11: Halloween ja kulttuurinen omiminen

Tänään ajattelin kirjoittaa vähän ikävämmästä aiheesta eli kulttuurisesta omimisesta ja sen liittymisestä halloweeniin. Muistan pohtineeni tätä kunnolla vasta viime vuoden halloweenin aikaan ja nyt aihe palasi mieleeni ja halusin pohtia aihetta täällä blogin puolella. 

Aihe on vaikea eikä aina varmastikaan yksiselitteinen. Monet tuntuvat nykyään valittavan, että kun nykyään ei saa sanoa eikä tehdä mitään ja joku loukkaantuu aina jostain ja kamoon tää on vaan naamiaisasu eikä siitä tarvitse suuttua. Tiedän, että monien on vaikeaa käsittää, mistä kulttuurisessa omimisessa on kyse. Yhteiskuntatieteiden tohtori Liina Mustonen kirjoittaa mielestäni hyvin:

"Alkuperäiskansojen edustajat viittaavat kulttuurisella omimisella kolonialismin perintöön ja siitä juontuviin valtasuhteisiin. Kuten professori Olufynmilayo Arewa mainitsee, vajavainen keskustelu kulttuurisesta omimisesta jättää huomioimatta sen, että kulttuurin lainaaminen, yhteensulautuminen ja jakaminen eivät ole sama asia kuin omiminen. Lainaamisesta tulee omimista, kun se vahvistaa historiallisesti hyväksikäyttävää suhdetta, tai riistää ryhmältä mahdollisuudet hyötyä kulttuurisesta materiaalistaan ja hallita sitä itse."

Mielestäni harva on tahallaan ilkeä tai naureskelee tai halventaa kenenkään kulttuuria tahallaan. Virheistään voi oppia ja olisi tärkeää oppia uutta ja muuttaa käytösmallejaan sen myötä. Itse ainakin suhtaudun asiaan niin, että haluan oppia ja kunnioittaa muita kulttuureja enkä halua omilla toimillani loukata ketään.  En ehkä aina ole ymmärtänyt, mitä väärää tai loukkaavaa on esimerkiksi pukeutua intiaaniksi naamiaisissa tai pitää sulkapäähinettä hienona festariasusteena, mutta kun olen ymmärtänyt asian, pyrin käyttäytymään niin, että kunnioitan eri kulttuureja ja vältän eri kulttuureja loukkaavaa käytöstä. Mielestäni on niin, että jos joku alkuperäiskansaan kuuluva henkilö kertoo, jonkun länsimaalaisen käytöksen tai tavan olevan loukkaavaa tai kulttuurista omimista, silloin häntä pitäisi uskoa. Varsinkin, jos itse ei tiedä kyseisestä kansasta tai kulttuurista yhtään mitään. Minussa ei välttämättä herätä tunteita laittaa sulkapäähinettä päähän, koska en ole kasvanut intiaaniyhteisössä, mutta intiaaniyhteisölle se on erityistapauksissa pidettävä päähine. Eikö siinä tapauksessa pitäisi uskoa heitä, joiden kulttuurista on kyse ja jotka tuntevat kulttuurinsa? Miksi heidän kokemuksiaan pitäisi vähätellä? Ihan samalla tavalla kuin jos löisin jotakuta ja tämä ihminen sanoisi minulle, että häntä sattui. Pitäisikö siinä tilanteessa sanoa, että höpöhöpö minua ei ainakaan sattunut, niin ei voi sinuakaan? 

Valkoiset länsimaalaiset helposti unohtavat kolonisaation synkän historian ja valkoisten länsimaalaisten etuoikeutetun aseman maailmassa. Kyse ei ole siitä, että mitään ei saa enää tehdä tai sanoa, vaan kyse on siitä, että epäkohtia nostetaan nykyään enemmän esiin kasvaneen ymmärryksen myötä. Meillä länsimaalaisilla on vastuu sivistää itseämme ja ymmärtää erilaisia kulttuureja ja valtahierarkioita, joita historia on jättänyt maailmaamme. Emme voi vain napsia eri kulttuureista mielestämme kivoja asioita ja käyttää niitä aivan alkuperäisestä kontekstistaan irrallisina ja unohtaa samalla niiden asioiden alkuperän ja historian. Tai pahimmassa tapauksessa ansaita rahaa jollakin eri kulttuurista anastetulla asialla. Erityisesti kannattaisi olla tarkkana sellaisten esineiden tai vaatteiden kanssa, jotka liittyvät uskontoon tai hengellisyyteen. Pitäisi myös muistaa, että esimerkiksi stereotyyppiset naamiaisasut eri ihmisryhmistä tai kulttuureista vahvistavat vahingollisia stereotypioita tiettyjä ihmisryhmiä tai kansoja kohtaan ja se ei ole koskaan hyvä juttu. 

Hyvä esimerkki kulttuurisesta omimisesta on saamelaiset. Onneksi Lapissa on vähän petrattu tämän kanssa, vaikka uskon, että edelleenkin monesta on hauskaa laittaa feikki saamenpuku päälle tai "neljäntuulenlakki" (suomalaisten keksimä nimi) päähän naamiaisiin. Pahimmillaan asia on ollut täällä niin, että turistifirmat (jotka eivät ole saamelaisia) ovat olleet lentokentällä turisteja vastaanottamassa saamelaisiksi pukeutuneena ja saamelaisuuden elementtejä on muutenkin räikeästi käytetty turismissa eksoottisuuden ja rahan takia. Turisteille myydään feikkejä "neljäntuulenlakkeja" ja muuta saamelaiskulttuurista anastettua. Jos saamelaiset nostavat näitä asioita esimerkiksi somessa esille, saavat he kauheasti lokaa niskaansa. Ja sitten suomalaiset tuntuvat unohtavan, miten Suomen valtio on sortanut ja sortaa yhtä saamelaisia. Googletin äsken "neljäntuulenlakki" ja löytyi vaikka ja mitä nettipuljua, mistä voi osaa feikkilakin. Miten tämä voi olla edelleen mahdollista? Miltä suomalaisesta tuntuisi, jos hän näkisi jossain ulkomailla esimerkiksi suomen lipusta tehdyn mekon tai asusteen ja tämä ihminen ei edes tietäisi kyseessä olevan suomen lippu tai mikä edes koko Suomi on? Toki voi olla, että tällainen tilanne ei herätä kaikissa suomalaisissa minkäänlaisia tuntemuksia, mutta usein suomalaisia harmittaa, jos Suomi on kuvattu jotenkin väärin esimerkiksi ulkomaalaisissa sarjoissa tai elokuvissa. Toki myös tässä tilanteessa ei ole sellaista valta-asetelmaa, mitä vähemmistökansaan tai -ihmisryhmään kohdistuvassa omimisessa olisi.

Täytyy siis muistaa, että kaikki kulttuurit eivät valitettavasti ole tasavertaisessa asemassa tässä maailmassa. Naamiaisasu voi tuntua harmittomalta, mutta se saattaa ylläpitää haitallisia stereotypioita tai valtarakenteita. Tämä postaus on hyvä lopettaa Kaniekehake-heimoon kuuluvan Anthony Rice-Perttusen sanoihin:

"Jos olet kokenut sukulaissieluisuutta tai myötätuntoa alkuperäiskansoja kohtaan, hanki lukemistoa, jotka valaisevat näiden kansojen kokemuksia. Lopulta tulet huomaamaan, että kyseessä ovat hyvin pyhät esineet, joita ei ole koskaan tarkoitettu kenen tahansa puettaviksi."