Musiikkitieteen opiskeleminen, millaista se on?
Minulta usein kysytään, millaista on opiskella musiikkitiedettä tai mitä musiikkitiede oikeastaan on. Aloitin opiskelun Turun yliopistossa vuonna 2016, jolloin pääaineenani oli italia ja sivuaineenani musiikkitiede. Viime keväänä kirjoitin noista molemmista kandin, jonka jälkeen vaihdoin pääaineeni musiikkitieteeseen. Ennen yliopistoa valmistuin muusikoksi, joten musiikkitiede tuntui luonnollisemmalta uravalinnalta kuin italia. Pääaineen vaihto oli helppoa, sillä sekä italia että musiikkitiede kuuluvat humanistiseen tiedekuntaan ja tiedekunnan sisällä pääaineen vaihtaminen ei vaadi pääsykokeita, hakua vain anotaan kirjallisesti.
Musiikkitieteen opiskelijalta ei vaadita musiikkitaustaa, totta kai se tukee opiskelua ja onhan musiikki helpompi ymmärtää, jos osaa lukea nuoteista ja soittaa jotakin instrumenttia. Ilman minkäänlaista musiikillista taustaa voivat opinnot olla hankalia, mutta pääsykokeissa ei testata musikaalisuutta tai musiikintietämystä. Toisin kuin musiikin konservatorio- tai amk-opinnoissa, musiikkitieteen opintoihin ei kuulu soitinopetusta tai soittamista muutenkaan. Musiikkia lähestytään teoreettisemmasta lähtökohdasta ja tutkitaan musiikkia sen kaikissa eri muodoissa, mutta myös muita äänellisiä ilmiöitä. Musiikkitiede pyrkii tarjoamaan keinoja kuulla, tulkita, selittää ja hyödyntää soivaa kulttuuria. Tarkastelun kohteena voi olla niin populaari- kuin klassinenkin musiikki, mutta myös marginaalimusiikki tai esimerkiksi elokuva- tai pelimusiikki. Opinnoissa perehdytään musiikintutkimuksen teorioihin ja menetelmiin. Opiskelija saa itse päättää, mitä osa-aluetta haluaa painottaa ja mihin erikoistua. Minä olen enemmän painottanut kurssivalinnoissani klassista musiikkia, sillä se on minulle tutumpaa kuin muut ja olen valmistunut muusikoksi klassiselta puolelta. Opintojen koostaminen on todella vapaata, ja monet kurssit voidaan hyväksilukea eri opintokokonaisuuksiin. Esimerkiksi nyt olen kirjoittamassa loppuesseetä kurssille Musiikin esittämisen tutkimus, ja aion sillä suorittaa kokonaisuuden Laadulliset ja historialliset menetelmät II. Kurssin voisi hyväksilukea myös esimerkiksi Klassisen musiikin erityiskysymyksiin, mutta se minulla on jo tehtynä. Muita opintokokonaisuuksia on esimerkiksi Musiikin analyysi ja tulkinta, Musiikin filosofia, estetiikka ja ääniympäristö ja Musiikki, media ja nykykulttuuri. Kurssivalikoima vaihtelee lukuvuosittain, mutta se ei haittaa, sillä kursseja voi niin monipuolisesti hyväksilukea osaksi opintoja.
Minulta puuttuu musiikkitieteen syventävistä, eli maisteritason opinnoista, enää gradun lisäksi tutkielmaseminaari ja kaksi muuta kurssia, joista tutkielmaseminaarin ja musiikin esittämisen tutkimuksen kurssin saan pakettiin tänä keväänä. Suunnitelmissa olisi saada gradu valmiiksi syksyyn mennessä, mutta saa nähdä miten käy. Tutkimuksen aineistoa ja tutkimuskirjallisuutta on vaikeaa haalia, kun kirjastot ovat kiinni. Viimeisen puuttuvan kurssin toivon pystyväni suorittamaan työharjoitteluna, olisi niin hyödyllistä päästä harjoittelijaksi musiikkialalle, se antaisi arvokasta työkokemusta.
Minne musiikkitieteilijät sitten työllistyvät? Työnkuva on laaja, sillä mihinkään yhteen tiettyyn ammattiin ei valmistuta. Musiikkitieteilijä voi työskennellä esimerkiksi erilaisissa asiantuntijatehtävissä taide- ja kulttuuriorganisaatioissa, media-alalla tai oppilaitosten ja orkestereiden hallintotehtävissä. Työnimikkeitä voi olla esimerkiksi tuottaja, tiedottaja, toimittaja, tutkija, musiikkikriitikko tai projektisuunnittelija. Minua kiinnostaisi eniten kulttuurituottajan, tiedottajan tai toimittajan/musiikkikriitikon homma. Toisaalta olisi mielenkiintoista olla mukana järjestämässä keikkoja tai festareita. Toisaalta yliopistolla työskentely olisi myös varteenotettava vaihtoehto. Ihan liikaa mielenkiintoisia vaihtoehtoja. :D Minulla ei ole mitään yhtä tiettyä unelma-ammattia, mutta toivon, että saisin työn, missä voisin käyttää luovuuttani hyväksi ja työskennellä musiikin parissa. Olen 2015 vuodesta lähtien tehnyt piano-opettajan hommia opiskelun ohessa, mutta en tiedä, jaksaisinko tehdä ainoastaan opetustyötä. Voin toki sanoa, että tykkään työstäni ja olen tyytyväinen, että saan työskennellä musiikin parissa! Tulevaisuus kuitenkin näyttää, mihin ammattiin sitä lopulta päätyy.
Musiikkitieteen opiskelijalta ei vaadita musiikkitaustaa, totta kai se tukee opiskelua ja onhan musiikki helpompi ymmärtää, jos osaa lukea nuoteista ja soittaa jotakin instrumenttia. Ilman minkäänlaista musiikillista taustaa voivat opinnot olla hankalia, mutta pääsykokeissa ei testata musikaalisuutta tai musiikintietämystä. Toisin kuin musiikin konservatorio- tai amk-opinnoissa, musiikkitieteen opintoihin ei kuulu soitinopetusta tai soittamista muutenkaan. Musiikkia lähestytään teoreettisemmasta lähtökohdasta ja tutkitaan musiikkia sen kaikissa eri muodoissa, mutta myös muita äänellisiä ilmiöitä. Musiikkitiede pyrkii tarjoamaan keinoja kuulla, tulkita, selittää ja hyödyntää soivaa kulttuuria. Tarkastelun kohteena voi olla niin populaari- kuin klassinenkin musiikki, mutta myös marginaalimusiikki tai esimerkiksi elokuva- tai pelimusiikki. Opinnoissa perehdytään musiikintutkimuksen teorioihin ja menetelmiin. Opiskelija saa itse päättää, mitä osa-aluetta haluaa painottaa ja mihin erikoistua. Minä olen enemmän painottanut kurssivalinnoissani klassista musiikkia, sillä se on minulle tutumpaa kuin muut ja olen valmistunut muusikoksi klassiselta puolelta. Opintojen koostaminen on todella vapaata, ja monet kurssit voidaan hyväksilukea eri opintokokonaisuuksiin. Esimerkiksi nyt olen kirjoittamassa loppuesseetä kurssille Musiikin esittämisen tutkimus, ja aion sillä suorittaa kokonaisuuden Laadulliset ja historialliset menetelmät II. Kurssin voisi hyväksilukea myös esimerkiksi Klassisen musiikin erityiskysymyksiin, mutta se minulla on jo tehtynä. Muita opintokokonaisuuksia on esimerkiksi Musiikin analyysi ja tulkinta, Musiikin filosofia, estetiikka ja ääniympäristö ja Musiikki, media ja nykykulttuuri. Kurssivalikoima vaihtelee lukuvuosittain, mutta se ei haittaa, sillä kursseja voi niin monipuolisesti hyväksilukea osaksi opintoja.
Minulta puuttuu musiikkitieteen syventävistä, eli maisteritason opinnoista, enää gradun lisäksi tutkielmaseminaari ja kaksi muuta kurssia, joista tutkielmaseminaarin ja musiikin esittämisen tutkimuksen kurssin saan pakettiin tänä keväänä. Suunnitelmissa olisi saada gradu valmiiksi syksyyn mennessä, mutta saa nähdä miten käy. Tutkimuksen aineistoa ja tutkimuskirjallisuutta on vaikeaa haalia, kun kirjastot ovat kiinni. Viimeisen puuttuvan kurssin toivon pystyväni suorittamaan työharjoitteluna, olisi niin hyödyllistä päästä harjoittelijaksi musiikkialalle, se antaisi arvokasta työkokemusta.
Minne musiikkitieteilijät sitten työllistyvät? Työnkuva on laaja, sillä mihinkään yhteen tiettyyn ammattiin ei valmistuta. Musiikkitieteilijä voi työskennellä esimerkiksi erilaisissa asiantuntijatehtävissä taide- ja kulttuuriorganisaatioissa, media-alalla tai oppilaitosten ja orkestereiden hallintotehtävissä. Työnimikkeitä voi olla esimerkiksi tuottaja, tiedottaja, toimittaja, tutkija, musiikkikriitikko tai projektisuunnittelija. Minua kiinnostaisi eniten kulttuurituottajan, tiedottajan tai toimittajan/musiikkikriitikon homma. Toisaalta olisi mielenkiintoista olla mukana järjestämässä keikkoja tai festareita. Toisaalta yliopistolla työskentely olisi myös varteenotettava vaihtoehto. Ihan liikaa mielenkiintoisia vaihtoehtoja. :D Minulla ei ole mitään yhtä tiettyä unelma-ammattia, mutta toivon, että saisin työn, missä voisin käyttää luovuuttani hyväksi ja työskennellä musiikin parissa. Olen 2015 vuodesta lähtien tehnyt piano-opettajan hommia opiskelun ohessa, mutta en tiedä, jaksaisinko tehdä ainoastaan opetustyötä. Voin toki sanoa, että tykkään työstäni ja olen tyytyväinen, että saan työskennellä musiikin parissa! Tulevaisuus kuitenkin näyttää, mihin ammattiin sitä lopulta päätyy.
Kommentit
Lähetä kommentti