Lapin valkeaa kauneutta ihastelemassa

Vietin pari viikkoa sitten viikon Rovaniemellä pikkuveljeni luona. Minulla ei ole varsinaista talvilomaa, mutta tuona kasiviikkona minulla ei ollut töitä, joten järjestin itselleni sitten vähän omaa lomaa. :D En muuten ikinä pääsisi perhettä näkemään. Onneksi luentoja ei ollut tuona viikkona montaa, ja sain opettajien kanssa sovittua korvaavat tehtävät. Bussi kentälle Turusta lähti perjantaina klo 4.30, ja sain viettää rattoisan kahden tunnin bussimatkan Helsinkiin palaavien approjuhlioiden seurassa, ai että. Torstaina oli Turussa Pikkulaskiainen, joka on varmaan isoimpia approtapahtumia täällä, koko Turun keskusta on silloin aina täynnä juhlivaa haalarikansaa. Helsinkiläiset juhlijat sitten lähtivät pilkun jälkeen Onnibussilla takaisin Helsinkiin. Bussi oli aivan täynnä. Onneksi jossain vaiheessa kaikki hiljenivät ja sain hieman nukuttua. Kentälle saavuin ennen seitsemää. Olin löytänyt Norwegianilta edullisen menolipun, joten perjantaiaamuna lensin Rovaniemelle. Pikkuveli oli 1,5-vuotiaan tyttönsä kanssa minua Rovaniemen kentällä vastassa. Veljentyttö hoki vaan minut nähtyään "tääti tääti" ja nauroi. :D

Nämä kuvat on itse asiassa otettu edelliseltä Rovaniemen reissulta, olin siellä viimeksi viime vuoden marraskuussa. Maisemat eivät olleet muuttuneet tuosta edellisestä käynnistä, joten nämä kuvat sopivat hyvin myös tähän postaukseen. Lunta oli kinoksittain, ja puut olivat kauniisti lumipeitteen alla. Marraskuun reissulla kävimme pikkuveljen kanssa kiertämässä patikkalenkin, joka huipentui näköalatorniin. Sieltä näkyi silmänkantamattomiin vain lumista metsä- ja järvimaisemaa. Niin satumaisen kaunista.

Tämä viimeisin reissu ei ollut mikään leporeissu, sillä olin päivät veljentytön kanssa kotona, veli ja hänen puolisonsa olivat töissä. Neitillä riittää niin paljon virtaa, saa täti olla koko ajan juoksemassa perässä. :D Ei edes flunssa hiljentänyt tahtia. Pari päivää oli tytön äitikin kotosalla saikulla, keskiviikon ja torstain olin lapsen kanssa kahdestaan. Onneksi tuon ikäinen nukkuu päiväunet, saa silloin vähän levähtää. Käytin ne ajat opiskeluun, seuraavalle viikolle oli niin paljon deadlinejä, että pakko oli opiskella pari tuntia joka päivä. Ennen päiväunia käytiin neitin kanssa ulkona pulkkailemassa ja rakentamassa lumesta "kakkuja". Ulkona touhuamisen jälkeen uni tuli helposti pienelle. Veljentyttö on muutenkin semmoinen, että hänet on helppo laittaa unille, ei kiukkua vaan menee kiltisti sänkyyn pötköttämään. Ajattelin, että päivät pienen kanssa menisivät todella hitaasti, mutta nopeasti ne kuluivat. Pikkuinen on niin ihana persoona, kyllä hänen kanssaan on aina kiva olla, vaikka välillä hermoja raastaakin itsepäisyydellään. :D Harmittaa, että välimatkaa meillä on niin paljon, ei voi poiketa viikonloppureissulle ihan tuosta vain. Sen takia yritän aina järjestää pitempiä vapaita ja käyttää ne sukuloimiseen.

Viikko Rovaniemellä meni tosi nopeasti. Mitään ihmeellistä ohjelmaa ei ollut, eikä tarvitsekaan olla. Kyllä minulle tärkeintä on se, että saan olla läheisten kanssa. Oltiin vaan, saunottiin, syötiin pitsaa ja yhtenä päivänä haettiin jättipussit irttareita ja katsottiin Totoro. Viimeisenä iltana mentiin leffaan pikkuveljen kanssa katsomaan 1917 - Taistelulähetit. Tykkäsin elokuvasta todella paljon! Hienosti kuvattu ja tarina oli yksinkertainen, mutta jännittävä. Perjantaina aamupäivästä lähdettiin ajamaan Oulua kohti, siskoni luokse. Oltiin järkätty tällainen perheviikonloppu, äiti ja isäkin tulivat Ouluun Iisalmesta. Siskolla oli synttärit, joten juhlistettiin samalla niitä. Ihanaa oli nähdä melkein koko perhettä. <3 Isoveli oli jäänyt Iisalmeen koiravahdiksi, hän harvoin reissuaa muutenkaan. Sunnuntaina iltapäivällä lähdin sitten junalla takaisin Turkuun. Hieman oli ankeaa tänne takaisin saapua sen ihanan talven keskeltä, täällä oli jo ihan kevätsää, nurmikot vihreinä... Muutenkin paluu on aina hieman raskasta, koska ei tiedä, milloin näkee perhettä seuraavan kerran. Onneksi nyt saatiin järkättyä noin, että näin melkein kaikkia. Oli ihana talviloma!