Kirjasuosituksia karanteeniin

Vallitsevasta tilanteesta johtuen moni varmaan toivoo kirjavinkkejä, sillä monilla voi olla tavallista enemmän luppoaikaa käsillä ja tekemistä pitäisi keksiä. Hyvään kirjaan keskittyminen on mainio tapa unohtaa tämä nykyinen tilanne ja onhan lukeminen muutenkin hyödyllinen ja rentouttava harrastus. Kirjastojen ollessa suljettuja olen turvautunut e-kirjasovelluksiin, niistä löytyy e-kirjoja sekä teksti- että ääniversiona. Halusin jakaa teille itseäni kiinnostavia kirjoja, joiden kuuntelemisesta tai lukemisesta olen nauttinut. Osan näistä olen kuunnellut esimerkiksi lenkkeillessäni tai kotitöitä tehdessäni, osan olen lukenut kännykkäni tai tietokoneeni ruudulta. Toivottavasti näistä löytyy mielenkiintoisia lukuvaihtoehtoja! Älysin vasta nyt, että nämä kaikki suosittelemani kirjat ovat tositapahtumiin perustuvia. Hassua, sillä luen kirjoja ihan laidasta laitaan. Kuulisin mielelläni teidän suosituksia myös! :)

Huom! Kuvat tähän postaukseen olen ottanut kustantajien sivuilta.

Ingrid & Joachim Wall: Kun sanat loppuvat - Kim Wallin tarina

Moni varmaan muistaa eriskummallisen ja traagisen tapauksen 2017 kesältä. Ruotsalainen toimittaja Kim Wall lähti haastattelemaan tanskalaista keksijää Peter Madsenina tämän itserakentamalleen sukellusveneelle. He lähtivät sukellusmatkalle, josta Kim ei kuitenkaan koskaan palannut. Aluksi Kimiä luultiin kadonneeksi, mutta myöhemmin selvisi, että Madsen tappoi Kimin ja upotti tämän paloitellun ruumiin mereen. Madsen kiisti syyllisyytensä murhaan ja väitti kuoleman olleen onnettomuus. Hän sai teoistaan kuitenkin elinkautisen tuomion.

Kimin vanhemmat kirjoittivat tämän koskettavan ja surullisen kirjan tyttärestään. Kirjan joka toinen luku keskittyy murhatapaukseen ja joka toinen luku Kimin elämään, hänen opintoihinsa ja toimittajantyöhönsä. Kim matkusti työnsä perässä ympäri maailmaa. On ironista, että hän kuoli Tanskassa, lähellä lapsuudenkotiaan eikä jossain vaarallisella työmatkalla Sri Lankassa tai Ugandassa. Kirja ei mässäile Kimin brutaalilla murhalla, mutta käy tapauksen ja Kimin elämän yksityiskohtaisesti läpi, painottaen Kimin elämää kuoleman sijaan. Kirja on Kimin vanhempien kunnianosoitus lahjakkaalle tyttärelleen.

Tara Westover: Opintiellä

Siskoni kertoi minulle tästä kirjasta ja tarina vaikutti mielenkiintoiselta! Kirjan kirjoittaja kertoo oman, uskomattomalta kuullostavan tarinansa. Hän kasvoi syrjäseudulla Idahossa, mormoniperheessä, joka valmistautui maailmanloppuun hamstraamalla ruokaa ja tarvikkeita. Perheen lapsilla ei ollut syntymätodistuksia eivätkä he käyneet koulua. Perhe ei uskonut terveydenhuoltoon, joten jopa kauheiden, hengenvaarallisten onnettomuuksien sattuessa loukkaantunutta ei viety sairaalaan. Perheen isällä oli oma romuttamo, jossa lapsetkin työskentelivät ja siellä haavereita sattui usein. Äiti toimi kätilönä, vaikka hänellä ei ollut lääketieteellistä koulutusta ja paranteli perhettä ja lähialueen ihmisiä erilaisilla itsetehdyillä rohdoksilla.

Taran veli käytös alkoi muuttua väkivaltaisemmaksi ja isän usko vielä radikaalimmaksi. Tara halusi paremman elämän. Hän halusi koulutuksen, vaikka se oli ristiriidassa perheen uskomusten kanssa. Kirja kertoo tästä Taran uskomattomasta matkasta Idahon peräkyliltä Cambridgen yliopistoon, missä hän lopulta väitteli tohtoriksi. Suomalaisena sitä pitää koulutusta ihan itsestäänselvyytenä, mutta eihän se sitä ole monelle. Tuntuu niin oudolta ajatella, että maailmassa on esimerkiksi monia, jotka eivät tiedä, mitä holokausti on, niin kuin ei tiennyt Tarakaan yliopiston aloittaessaan.

Heather Morris: Auschwitzin tatuoija

Tämän kirjan luin melkein yhdeltä istumalta, se oli niin koskettava ja traaginen! Kirja pohjautuu tositarinaan. Lale Sokolov selvisi natsien pahamaineiselta keskitysleiriltä, mutta kertoi tarinansa vasta elämänsä loppupuolella. Lale työskenteli Auschwitzin leirillä tatuoijana eli hän tatuoi vankien sarjanumerot heidän iholleen. Se oli muiden vankien keskuudessa halveksuttava ammatti, mutta Lalelle se oli pelastus, sillä Auschwitzissä fyysinen työ tiesi varmaa kuolemaa. Kukaan ei jaksanut fyysistä työtä aamusta iltaan paria kuukautta pitempään. Eräänä päivänä Lale tatuoi numeron 34902 nuoren tytön, Gitan, käsivarteen. Pari tutustui ja rakastui. Lale vannoi pääsevänsä leiriltä pois ja menevänsä naimisiin Gitan kanssa.

Tämä tarina tuntui uskomattomalta. On mieletöntä ajatella, että kaksi ihmistä löytää toisensa keskellä ihmiskunnan synkintä hetkeä. Viime kesänä kävin Auschwitzissä ja näin tarinan tapahtumapaikkoja. Sen takia oli helpompi eläytyä kirjan tarinaan ja se teki tarinasta entistä mielenkiintoisemman. On toiveikasta tietää, että kaiken sen pahuuden keskellä syntyi myös jotakin hyvää ja kaunista.