Talvisia kuvia ja talven fiilistelyä

Ai että olen ollut onnellinen tästä talvisesta säästä täällä Iisalmessa! Huippua myös, että lunta on tullut eteläänkin. Toivottavasti lumi pysyy sielläkin. Inhoan tyypillistä Turun talvea: vesisadetta, kostean kylmää tuulta joka pureutuu luihin ja ytimiin ja ikuiselta tuntuvaa pimeyttä. Ja loskaa. Minulle iskee aina jokin joululoman jälkeinen "masennus" kun palaan Turkuun täältä talven ihmemaasta. Ensin on viettänyt monta viikkoa lumen keskellä, sitten matkustaa Turkuun ja tuntuu, että on mennyt ajassa eteenpäin kevääseen, paitsi että ulkona on ankeampaa kuin keväällä. Kyllä minun mielestäni talvella pitää olla paljon lunta! Lumi piristää kummasti yleisilmettä eikä tunnu niin pimeältä. Pakkasella taivas on niin ihanan kirkas ja valoa riittää ja lumikin on ihanaa puuterilunta, ei sellaista nollakelin märkää lunta, joka kastelee kaiken. Meinasi täälläkin kyllä ensin olla musta joulu, kun itsenäisyyspäivänä satoi vettä ja suurin osa lumesta suli. Onneksi sitten päivää ennen aattoa satoi lunta ja sen jälkeen on satanut lisää. Tänään oli jo aika hurjat pakkaset kun mittari näytti miinus 19 astetta. Meinasi vähän naama jäätyä lenkillä, olisi pitänyt varautua säähän paremmin. Muistan, kun olin lapsi ja lunta saattoi olla lokakuusta huhtikuun puoleen väliin ja kylmimmillään oli 30 astetta pakkasta. Vaikka tykkäsinkin maalla asua, ei se mitään herkkua ollut lähteä kouluun pilkkopimeässä. Lapsuudenkotini nimittäin on ihan korvessa eikä täälläpäin ole katuvaloja, joten pimeällä on sitten oikeasti pimeää. Sentään ei minun tarvinnut hiihtää kouluun tuiskussa ja pakkasessa kuten vanhemmat ihmiset aina kertovat, vaan menin Iisalmen keskustaan bussilla. Kuitenkin, koska asuimme niin korvessa, busseja ei kulkenut talomme ohi, joten minun piti aina kävellä ensin taskulampun valossa 500 metriä lähimpään risteykseen. Siitä tuli koulutaksi hakemaan ja ajoi 10 kilometrin päähän "isolle tielle". Siitä hypättiin sitten bussiin ja kuljettiin 40 minuutin matka Iisalmen keskustaan. Kotiin palatessa sama juttu, ja tietenkin talvisin iltapäivällä oli ihan yhtä pimeä kuin aamulla lähtiessä. Päivät olivat pitkät, sillä koulutaksi tuli klo 6.30 aamuisin ja kotona oltiin neljältä iltapäivällä. Näitä maalla asumisen iloja. :D

Lapsuuden tarinoista palataan nykyhetkeen. Olen täällä Iisalmessa ollessani käynyt melkein joka päivä ulkona paria poikkeuspäivää lukuunottamatta. Turussa minun tulee paljon vähemmän ulkoiltua, täällä taasen ulkoilen todella paljon, sillä haluan nauttia luonnosta ja sen rauhasta. Varmaan ulkoilisin Turussakin enemmän, jos siellä olisi aina kunnon talvet. Täällä maalla on niin helppo ulkoilla rauhassa, autoja liikkuu vähän. Pieniä hiekkateitä on siellä täällä, peltojen ja metsien keskellä. Luonto on niin lähellä. Ei tarvitse kuin mennä takapihalle ja sieltä alkaa loputon metsä. On ihanaa ja rentouttavaa kävellä metsässä. Suurten puiden keskellä tuntee itsensä ja murheensa todella pieniksi. On niin meditatiivista katsella puiden latvoja, kuunnella hiljaisuutta ja hengittää sisään puhdasta ilmaa. <3 Väitän, että jos kaikki ihmiset välillä kävisivät metsän hiljaisuudessa rauhoittumassa, voisivat varmasti kaikki henkisesti hieman paremmin ja osaisivat kunnioittaa enemmän luontoa. Täällä luonnossa kävellessäni tunnen todella voimakkaasti kuuluvani tänne. Toivonkin, että valmistumisen jälkeen voisin muuttaa vähän pohjoisemmaksi. Tuskin tulen koskaan asumaan taas Iisalmessa, mutta esimerkiksi Kuopio tuntuisi sopivalta vaihtoehdolta. Perhe olisi lähempänä ja saisin nauttia kaikista vuodenajoista. Katsotaan, minne tie vie. Kyllähän sitä kaunista luontoa löytyy kaikkialta Suomesta, mutta pitää näin savolaisena sanoa, että on se Savo kuitenkin paras paikka asua. Täällä on ihmisen hyvä olla. <3