Pilkullinen mekko päivän asuna
Nämä asukuvat otin perjantaina ennen kuin suunnistin kohti Turun keskustaa. Pitkästä aikaa otin kuvia järkkärillä. Kännykällä olisikin hankala ottaa kuvia yksin, minulla ei ole siihen mitään pidikettä, mutta kameraan löytyy pieni kolmijalka. Olin varautunut viileään tuuleen, joten laitoin lämpimän, pitkähihaisen mekon ja siihen päälle vielä hupparin. Kuuma tuli jo pyöräillessä kohti keskustaa. Suomen sää aina yllättää. :D Mekko on ostettu muistaakseni Uffilta muutamalla eurolla, tennarit kirppikseltä ja huppari on vanha luottohupparini, Alchemy Englandin. Tuo huppari on pysynyt siistinä vuosikausia, joskus yläasteella tilasin sen EMP:ltä.
Täällä Turussa, varsinkin keskustassa, on vaikea ajatella, että edelleen olisi jokin poikkeustila päällä. Jokiranta oli niin täynnä ihmisiä, ettei siinä paljoa turvaväliä muisteltu. :D Mikäs siinä, odotan innolla, miten tilanne etenee sitten, kun baarit aukeaa. En usko täyseristäytymiseen, mutta en usko, että iso määrä ihmisiä samassa paikassa tietää myöskään mitään hyvää. Olen nähnyt kavereita yhden tai kaksi kerrallaan, eikä olla oltu lähekkäin tai kosketeltu. Tuskin tauti tarttuu, jos ei kukaan aivasta päälle ja kaikki muistavat pestä käsiään ahkerasti.
Käytiin parin kaverin kanssa eilen hakemassa take away ruokaa ja suunnistettiin Kupittaan puistoon istuskelemaan ja syömään. Tuntuu, että parissa päivässä on viimein saapunut kesä! Puut ovat jo lehdissä ja on lämmin. On kyllä niin mieltä piristävää lenkkeillä auringon paisteessa ja vihreyden keskellä verrattuna pitkään jatkuneeseen, ankeaan syksyyn. Talveahan ei periaatteessa tänne etelään tullut tänä vuonna, oli vaan ikuisuudelta tuntunut syksy. Nyt se on viimein ohi, ja aion nauttia tästä kesästä täysillä! Olen niin monta kesää kuluttanut vaan töissä vapaa-ajan ollessa ihan minimillä. Vaikka tämä nykyinen poikkeustila ahdistaakin, olen tyytyväinen, että minulla on tilaisuus viettää kesä maalla lapsuudenkodissani.
Tämäkin viikko meni niin nopeasti, miksi gradu ei etene yhtä nopeaan tempoon. :D Ajattelin, että tulen tänne Turkuun pariksi kolmeksi viikoksi, kerään aineiston kasaan ja teen ahkerasti gradua. Vaikka olen suurimman osan ajasta ollut yksin, olen saanut ajan kulumaan ihan helposti ilman, että olisin paneutunut koulujuttuihin montaa tuntia päivässä. Kai se onnistuu tällaiselta ihmiseltä, jolla on paljon harrastuksia. Olen ommellut, soittanut pianoa, lenkkeillyt, joogannut ja katsonut Netflixiä samalla neuloen. Tällä hetkellä teen villatakkia veljentytölleni ja aloitin myös jo joululahjasukkien tekemisen, olenpahan kerrankin ajoissa liikkeellä. :D Minusta on niin ihanan rentouttavaa katsoa jotain hyvää sarjaa tai elokuvaa ja neuloa samalla. Luovista jutuista tulee niin hyvä mieli. Välillä olen myös kaivanut värityskirjan esiin ja väritellyt samalla kun olen kuunnellut äänikirjaa.
En ole jaksanut ottaa stressiä siitä, etten ole saanut niin paljon koulujuttuja aikaiseksi, mitä alun perin oli tarkoitus tehdä täällä Turussa ollessani. Olen tehnyt sitä, mitä on tehnyt mieli eli paneutunut mukaviin harrastuksiin, ja olen tyytyväinen, että olen osannut olla itselleni armollinen. Yleensä olen aikamoinen multitaskaaja ja suoritan yleensä aina lukuvuonna tuplamäärän vaaditusta opintopistemäärästä, eli käytännössä katsoen opiskelen paljon ja jatkuvasti. Välillä unohtaa rauhoittua ja hengähtää, ja puurtaa vaan täysillä eteenpäin. Gradun rinnalla on tänäkin keväänä ollut monta kurssia, joista vielä kolme on kesken. Iisalmessa ollessa nyt edelliset pari kuukautta opiskelinkin lähes joka päivä ihan työpäivän verran, nyt on ollut kiva ottaa vähän iisimmin. Olen kyllä yrittänyt tehdä gradua edes sen puoli tuntia joka päivä, jotta sen tekemisessä säilyisi jonkinlainen rutiini. Jos jonakin päivänä on tehnyt mieli maratoonata jaksoja Netflixistä, olen sen itselleni suonut. Kyllä sitä gradua ehtii tehdä.
Muistakaahan tekin kaikki olla itsellenne armollisia, vaikka nyt on poikkeustila ja vapaa-aikaa voi olla enemmän, ei se tarkoita, että pitää suorittaa enemmän. Muistetaan myös rentoutua. <3
Täällä Turussa, varsinkin keskustassa, on vaikea ajatella, että edelleen olisi jokin poikkeustila päällä. Jokiranta oli niin täynnä ihmisiä, ettei siinä paljoa turvaväliä muisteltu. :D Mikäs siinä, odotan innolla, miten tilanne etenee sitten, kun baarit aukeaa. En usko täyseristäytymiseen, mutta en usko, että iso määrä ihmisiä samassa paikassa tietää myöskään mitään hyvää. Olen nähnyt kavereita yhden tai kaksi kerrallaan, eikä olla oltu lähekkäin tai kosketeltu. Tuskin tauti tarttuu, jos ei kukaan aivasta päälle ja kaikki muistavat pestä käsiään ahkerasti.
Käytiin parin kaverin kanssa eilen hakemassa take away ruokaa ja suunnistettiin Kupittaan puistoon istuskelemaan ja syömään. Tuntuu, että parissa päivässä on viimein saapunut kesä! Puut ovat jo lehdissä ja on lämmin. On kyllä niin mieltä piristävää lenkkeillä auringon paisteessa ja vihreyden keskellä verrattuna pitkään jatkuneeseen, ankeaan syksyyn. Talveahan ei periaatteessa tänne etelään tullut tänä vuonna, oli vaan ikuisuudelta tuntunut syksy. Nyt se on viimein ohi, ja aion nauttia tästä kesästä täysillä! Olen niin monta kesää kuluttanut vaan töissä vapaa-ajan ollessa ihan minimillä. Vaikka tämä nykyinen poikkeustila ahdistaakin, olen tyytyväinen, että minulla on tilaisuus viettää kesä maalla lapsuudenkodissani.
Tämäkin viikko meni niin nopeasti, miksi gradu ei etene yhtä nopeaan tempoon. :D Ajattelin, että tulen tänne Turkuun pariksi kolmeksi viikoksi, kerään aineiston kasaan ja teen ahkerasti gradua. Vaikka olen suurimman osan ajasta ollut yksin, olen saanut ajan kulumaan ihan helposti ilman, että olisin paneutunut koulujuttuihin montaa tuntia päivässä. Kai se onnistuu tällaiselta ihmiseltä, jolla on paljon harrastuksia. Olen ommellut, soittanut pianoa, lenkkeillyt, joogannut ja katsonut Netflixiä samalla neuloen. Tällä hetkellä teen villatakkia veljentytölleni ja aloitin myös jo joululahjasukkien tekemisen, olenpahan kerrankin ajoissa liikkeellä. :D Minusta on niin ihanan rentouttavaa katsoa jotain hyvää sarjaa tai elokuvaa ja neuloa samalla. Luovista jutuista tulee niin hyvä mieli. Välillä olen myös kaivanut värityskirjan esiin ja väritellyt samalla kun olen kuunnellut äänikirjaa.
En ole jaksanut ottaa stressiä siitä, etten ole saanut niin paljon koulujuttuja aikaiseksi, mitä alun perin oli tarkoitus tehdä täällä Turussa ollessani. Olen tehnyt sitä, mitä on tehnyt mieli eli paneutunut mukaviin harrastuksiin, ja olen tyytyväinen, että olen osannut olla itselleni armollinen. Yleensä olen aikamoinen multitaskaaja ja suoritan yleensä aina lukuvuonna tuplamäärän vaaditusta opintopistemäärästä, eli käytännössä katsoen opiskelen paljon ja jatkuvasti. Välillä unohtaa rauhoittua ja hengähtää, ja puurtaa vaan täysillä eteenpäin. Gradun rinnalla on tänäkin keväänä ollut monta kurssia, joista vielä kolme on kesken. Iisalmessa ollessa nyt edelliset pari kuukautta opiskelinkin lähes joka päivä ihan työpäivän verran, nyt on ollut kiva ottaa vähän iisimmin. Olen kyllä yrittänyt tehdä gradua edes sen puoli tuntia joka päivä, jotta sen tekemisessä säilyisi jonkinlainen rutiini. Jos jonakin päivänä on tehnyt mieli maratoonata jaksoja Netflixistä, olen sen itselleni suonut. Kyllä sitä gradua ehtii tehdä.
Muistakaahan tekin kaikki olla itsellenne armollisia, vaikka nyt on poikkeustila ja vapaa-aikaa voi olla enemmän, ei se tarkoita, että pitää suorittaa enemmän. Muistetaan myös rentoutua. <3
Kommentit
Lähetä kommentti