Uusia tuulia! Muutto ja uusi työ

Paljon on nyt uusia juttuja tapahtumassa tai tapahtunut tässä lähiaikoina. Ensinnäkin, sain koulutukseeni vastaavaa työtä! Olen nyt pari viikkoa tehnyt kahta työtä, sillä vanhan työn lopetan 10.9., joten siihen asti on vaan jaksettava tätä kahden työn rumbaa. Olen sitten yömyöhään vääntänyt dioja koneen äärellä tai muuta vastaavaa, ja sitten herännyt aikaisin aamulla aamuvuoroon toiseen työpaikkaan. :D Onneksi tätä ei tarvitse kestää kuin viikon vielä, sitten helpottaa.

Lisätwistiä tähän on tuonut se, että muutan ensi viikon lauantaina. Seitsemän vuoden jälkeen muutan pois Turusta, enkä ihan lähikuntaan vaan Rovaniemelle asti. :D Vaikka olen ihan hyvin Turussa viihtynyt (luultavasti suurin syy tähän on kaverit), en ole koskaan tuntenut Turkua kodikseni. Jotenkin on aina ollut vähän masentavaa palata Turkuun pohjoisen reissuilta. Jokaikinen talvi Turussa olen kaivannut pohjoisempaan lumen keskelle. Talvet ja syksyt täällä tuntuvat superankeilta, koska lunta on harvoin ja vettä tuntuu satavan jatkuvasti ja vieläpä vaakatasossa. 

Olin elätellyt mielessäni toivetta Turusta pois muuttamisesta valmistumiseni jälkeen. Koitin etsiä töitä eri kaupungeista. Ajattelin, että muuttaisin sellaiseen kaupunkiin, jossa minulla olisi edes jonkin verran tuttuja. Vaihtoehtoina olivat Rovaniemi, Oulu ja Kuopio. Helsinkiä vähän mietin, mutta se ei ratkaisisi talviongelmaani, enkä tiedä, viihtyisinkö sen kokoisessa kaupungissa. Iisalmi on rakas kotikaupunkini, mutta sinne en haluaisi muuttaa, sillä se tuntui taasen liian pieneltä. Kuopio olisi lähellä perhettä ja siellä minulla on kavereita. Rovaniemellä asuu veljeni perheineen ja Oulussa sisko perheineen. Nämä olivat hyviä vaihtoehtoja. Pähkäilin pitkään, mitä tekisin. Jäisinkö Turkuun, onhan täällä minulla paljon kavereita ja kaupunki on tuttu. Vai lähtisinkö jonnekin muualle. 

Tämän vuoden minulla on ollut vahva tunne siitä, että kaipaan uutta alkua. Tilaisuutta aloittaa jossain aivan alusta. Vaikka Turussa olen viettänyt mukavia vuosia ja ihania hetkiä, mahtuu näihin vuosiin myös riipaisevia, tuskaisia muistoja. Täällä kaksi itselleni tärkeää suhdetta on päättynyt ja olen vellonut niiden takia pitkään sydänsurujen armoilla. Molemmista suhteista ajattelin, että no nyt se on tässä, tää on se mun tyyppi. Mutta toisin kävi, ja sydän särkyi. Monia tapailusuhteitakin minulla on ollut täällä asumiseni aikana, ja kaikki ovat päättyneet aika ikävästi. Nämä kaikki ikävät muistot tuntuvat elävän mukanani, mutta toivon jättäväni ne taakseni, kun muutan pois. 

En kuitenkaan osannut millään tehdä päätöstä siitä, minne muuttaisin ja milloin. Ajattelin, että minun on pakko saada töitä ennen kuin voin muuttaa. Hain töitä, en tullut valituksi. Sitten selasin vuokrakämppiä Turusta, Rovaniemeltä ja Oulusta. Laitoin viestejä kämpistä ja ajattelin, että annetaan nyt "universumin" päättää. En voi vain loputtomiin odottaa "sitä oikeaa hetkeä". Onko koskaan se oikea hetki? Löysin yhden ihanan asunnon Rovaniemeltä ja ajattelin, että jos tuon saan niin sitten muutan. Kävi sitten niin, että sain sen kämpän. Vuokra-antaja soitti minulle ja ilmoitti, että kämppä on mun jos sen vielä haluan. Kuullessani tämän sydämeni hakkasi hurjasti. En tiedä, oliko se jonkinlainen shokkireaktio. Nyt tää oikeasti toteutuu! Muutan Rovaniemelle. Talven keskelle. Lähemmäs perhettä. Aloitan alusta. Kuulostaa mahtavalta, mutta samalla kauhistuttavalta. Olen monta kertaa miettinyt, että olenko ihan hullu. Muutan yli 850 kilometrin päähän paikkaan, jossa minulla ei ole yhtään kavereita. Sysään syrjään kaiken tutun ja astun tuntemattomaan. Toki Rovaniemellä asuu veljeni, joten en astu täysin tuntemattomille vesille. Pääsen seuraamaan veljentytön kasvamista läheltä, se on ihanaa. <3

Tunteet ovat olleet siis aika ristiriitaiset viime aikoina! Olen kyllä innoissani muutosta, mutta samalla uusi elämä pohjoisessa jännittää. Välillä on kuitenkin hyvä elämässä hieman repäistä! Kyllä sydän kertoo, missä se viihtyy. Eikä tämän tarvitse olla mitään lopullista, jos en Rovaniemellä viihdykään, niin aina voi muuttaa pois. Mutta pitäähän kortit katsoa elämässä, eikä vaan jättää jossittelun tasolle? Oma elämä ei muutu, jos sille ei itse tee mitään. Kohti vaan uusia seikkailuja. :)