Fiiliksiä ison tatuoinnin ottamisesta

Ajattelin tänne kirjoitella hieman fiiliksiä siitä, kun kävin puolitoista viikkoa sitten ottamassa ensimmäisen ison tatuointini. Ehkä joku lukijoista haaveilee jostain isommasta tatuoinnista, niin halusin jakaa kokemuksia tästä omastani. Ensinnäkin, siitä tuli aivan superihana!! Olen niin onnellinen tästä, ihastelen sitä edelleen joka päivä peilin ääressä. :D Matka tämän tatuoinnin hankkimiseen oli pitkä, sillä kyselin tatuointiaikaa jo viime vuoden elokuussa ja silloin minut laitettiin jonotuslistalle. Tatuoija kuitenkin ilmoitti Instagramissa, että aikoo lopettaa tatuoimisen toistaiseksi ja silloin ajattelin, että eeeeeeei se siitä tatuoinnista. Tatuoija kuitenkin teki kaikki jonossa olevat, joten sain ajan helmikuulle ja olin niin innoissani! Onneksi sain sitten ajan kuitenkin, olisi harmittanut, jos aika ei olisi toteutunut. Kävin siis ottamassa tatuointini Krunikan Leimassa Elisabet Wariksella, ja hänellä juuri sellainen tyyli, joka kolahtaa minulle. Hän tekee paljon synkkiä kasviaiheisia tatuointeja ja minulle tehtiin myös sellainen. Minulla ei ollut mitään tarkkaa preferenssikuvaa, mutta halusin tatuointiin suomalaisia luonnonkukkia ja kurtturuusuja ja kukkien väliin pari yöperhosta, jotta tatuointi sopisi kädessä jo aiemmin oleviin kuunsirppiin ja yöperhoseen. Luonnoksen työstä sain etukäteen ja tehtiin siihen pieniä muutoksia. Lauantaina sitten saavuin studiolle kymmeneltä aamulla ja urakka alkoi. Etukäteen jännitin sitä, miten jaksaisin istua koko päivän paikallani, ja kuinka kovaksi kipu yltyisi kun tatuoiminen kestäisi niin kauan ja iho olisi jo niin "kärsinyt". Tätä ennen pisin aika mitä olin ollut tatuoitavana oli neljä tuntia ja sen kestin ilman mitään ihmeempiä kriisejä. Nyt minulle oli aika varattu koko päiväksi, joten istumista ja paikoillaan oloa oli luvassa paljon. Minulla on korkea kipukynnys, mutta olen todella levoton ihminen ja jo pelkästään luennolla paikoillaan istuminen tuottaa vaikeuksia, jos minulla ei ole käsille jotain tekemistä samalla kun kuuntelen. Telkkariakin katson aina neuletyö kädessä, minun on vaikeaa keskittyä vain katsomiseen. Yleensä paikoillaan istuessa harrastan myös käsien tai jalkojen heiluttelua, sillä muuten minulle iskee tosi levoton ja epämukava olo. Tämän takia ajattelin, että tatuointipäivästä tulisi hyvin epämukava.

Päivä meni kuitenkin ihan supernopeasti! Kaikki sujui tosi hyvin eikä kipukaan tuntunut liian pahalta, kestin kyllä loppuun asti. Saatiin siis koko tatuointi samalla kerralla valmiiksi, siinä meni koko päivä. Kymmeneltä tulin liikkeeseen ja kahdeksalta illalla lopeteltiin. Olin todella ihmeissäni siitä, miten helppo prosessi tämä oli. Minulla ei ollut mitään vaikeuksia istua lähes koko päivää ja pysyä paikoillaan. Huomaa, että aika meni nopeasti, sillä pidettiin vain yksi lyhyt tauko ja sekin vasta puoli viideltä. Minulla ei ollut mitään hajua paljonko kello on, tatuoija teki ääriviivat valmiiksi ja kysyi, haluaisinko pitää tauon. Olin ihan ällikällä, että kello oli tuolloin jo puoli viisi! Niin monta tuntia paikallaan istumista. Pidettiin sitten ruokatauko ja jatkettiin taas. Kahdeksalta oli valmista, tatuointi voideltiin ja kelmutettiin ja lähdin kävelemään juna-asemaa kohti superonnellisena, mutta väsyneenä. Jännä, miten tuon kaiken kivun ja istumisen kesti, mutta sitten kun se loppui, iski kaamea kipu käteeni ja tunsin olevani ihan superväsynyt. Kai minulla oli koko päivän jotenkin adrenaliinit koholla, ja sitten niiden laskiessa kipu ja väsymys iskivät kerralla. Hyvä että sain edes takin päälle ja pois päältä kun käsi tuntui ihan rammalta. :D Seuraavan päivän makasin vaan sängyssä ja otin iisisti, oli koko päivän tosi väsynyt olo. Käsi oli kipeä pari päivää, mutta sen jälkeen olen pystynyt toimimaan ihan normaalisti. 

Luulen, että tatuointiprosessi meni niin isiisti, koska olin valmistautunut etukäteen. Minulla oli jo ennestään monta tatuointia, joten prosessi oli minulle tuttu, eikä sitä tarvinnut jännittää. Aamulla söin kunnon aamupalan ja ennen tatuoimista söin vielä välipalaa ja join kunnolla vettä ja kahvia piristämään. Minulla oli reilusti eväitä studiolla mukana ettei nälkä pääsisi yllättämään. Nälkäisenä, janoisena ja väsyneenä kipukynnys varmasti madaltuisi, joten hyvä aina muistaa huolehtia syömisestä ja juomisesta. Näiden lisäksi pitkää päivää helpotti ja nopeutti se, että höpöteltiin tatuoijan kanssa koko päivä ja sen takia aika meni tosi nopeasti. Jos oltaisiin oltu vain hiljaa niin se olisi tehnyt hommasta pitkäveteisemmän ja plus minun oli helpompi kestää kipua kun pystyin keskittymään juttelemiseen.

Tatuointi on jo parantunut tosi hyvin, vähän vielä hilseilee, mutta muuten näyttää tosi hyvältä. Olen niin tyytyväinen tähän ja onnellinen, että sain tämän pitkään haaveilemani tatuoinnin vihdoin. <3 Se tuo minulle joka päivä iloa elämään ja koen, että se on just osa minua. <3

Onko sinulla kokemuksia isojen tatuointien ottamisesta? Oletko haaveillut isosta tatuoinnista?