Voiko luovuutta pakottaa?

Olen tässä viime aikoina pohdiskellut, miksi blogin päivittäminen tuntuu niin hankalalta. Hassua, sillä kyse ei olisi siitä, ettenkö pitäisi blogin tekemisestä. Päinvastoin, se on mukavaa luovaa tekemistä ja tykkään valokuvaamisesta, editoimisesta ja kirjoittamisesta. Silti blogin säännöllinen päivittäminen tuntuu välillä ihan ylivoimaiselta ja siirrän päivittämistä koko ajan. Toki tämä kotona jatkuvasti oleminen ja pimeys hankaloittavat ja välillä jätän päivittämättä, koska ottamani kuvat ovat mielestäni liian huonolaatuisia. Sama tekemättä jättäminen käy muidenkin luovien harrastuksieni kanssa, enkä ymmärrä miksi. Tiedän, että kun teen jotain luovaa, siitä tulee mulle hyvä fiilis ja sen lisäksi saan ilmaista itseäni. Silti välillä hautaudun vain peiton alle katsomaan Netflixiä, vaikka se luova juttu olisi sillä hetkellä omalle mielelle parempi valinta. Varmasti toki tämä jatkuva pimeys vaikuttaa luovuuteenkin ja yleiseen jaksamattomuuteen. Sen takia mietinkin, että pitäisikö luovat hetket ihan vaan aikatauluttaa kalenteriin? Tiedän, että blogin kanssa se ainakin auttaisi, sillä viime lokakuussa kun pidin kuukauden ajan blogikalenteria, olin postaukset suunnittelut jo etukäteen ja suunnitelman takia pysyin aikataulussa ja blogia tuli tehtyä joka päivä. Eikä se tuntunut pakkopullalta, vaan oli mukavaa tehdä erilaisia postauksia ja niihin liittyviä diy-juttuja ja kuvaamisia. Pianonsoiton kanssa myös pyrin jokapäiväiseen harjoitteluun ja vaikka aina ei olisi soittofiilis, soittaminen tuntuu aina mukavalta, kun siihen lopulta ryhtyy.

Tämä idea aikatauluttamisesta saikin minut pohtimaan, että voiko luovuutta pakottaa? Usein kuulee puhuttavan sellaisista luovista purkauksista ja että luovuudelle pitää antaa aikaa, kyllä se sieltä tulee. Ehkä tämä käsitys on peräisin 1800-luvun taiteen nerokultista ja käsityksestä taiteilijasta luojana, joka inspiraation iskiessä luo taidetta taukoamatta ja maanisesti. Mutta entä jos sitä inspiraatiota ei tulekaan? Kannattaako sitä vain jäädä odottamaan? Ehkäpä onkin niin, että luovuudelle täytyy antaa pieni tuuppaus? Toki nämä ovat varmasti yksilöllisiä asioita, ja jokainen toteuttaa omaa luovuutaan itselle sopivalla tavalla. Minä ainakin huomaan, että tarvitsen välillä jonkinlaista tsemppaamista tai pakottamista itseltäni. Toki tämä on todella kausittaista ja varmasti talvisin luovuus on enemmän kiven alla kuin esimerkiksi keväisin ja kesäisin, kun valosta ei ole pulaa. Sitten siinä on myös se ristiriita, että kannattaako luovuuden toteuttamisesta ottaa stressiä. Välillä tekee hyvää ihan vaan katsoa sitä Netflixiä tai tehdä jotain muuta, mihin ei kauheasti tarvita aivotoimintaa, esimerkiksi Insta Reelsien tuijottaminen. :D Minulla välillä iskee kauheat omantunnon tuskat siitä, että jaahas taas katsoin tunnin jotain koiravideoita, olisikohan sekin aika pitänyt käyttää jotenkin fiksummin, esimerkiksi piirtämällä tai soittamalla. Ehkäpä tässä pitäisi löytää jonkinlainen kultainen keskitie. Pitäisikö vain myöntää itselle, että aina ei vaan jaksa tehdä luovia asioita? Toisaalta, jos pienen itsepakottamisen jälkeen tarttuu siihen kameraan tai vaikkapa soittimeen, niin eikö se ole sitten hyvä asia, koska siitä luovasta toiminnasta tulee itselle hyvä fiilis?

Tänäänkin meinasin uppoutua illalla sohvalle Netflixin pariin, mutta sitten päätinkin, että nope nyt päivitän Youtuben ja blogin. Meikkasin samalla kahvia juoden ja noitapodcastia kuunnellen. Oli tosi kivaa. Otin kuvia ja muokkasin ne koneella ja rupesin kirjoittamaan tekstiä. Onpa ollut mukavaa kirjoittaa pitkästä aikaa! Kuvia ottaessa minulla ei ollut hajuakaan, mitä kirjoittaisin blogitekstiksi. Teksti vaan alkoi muovautua kun aloin kirjoittamaan. Nyt on kiva fiilis. :)