Litteän vatsan metsästys?
Viime postauksessa julkaisin kuvan itsestäni napapaidassa. Aloin kirjoittaa kuvan alle kaikenlaista ulkonäköpaineista, ja siitä tuli niin pitkää tekstiä, että päätin käsitellä tätä aihetta erillisessä postauksessa, niin ei tuosta edellisestä postauksesta tullut ihan sillisalaattia. Selasin tätä postausta varten vanhoja kuvia, mutta en löytänyt yhtään kuvaa, missä olisin ollut vatsa paljaana. Ainoastaan nuo edelliseen postaukseen otetut asukuvat. Jännä, että tässä pari vuotta sitten olin kymmenen kiloa hoikempi, enkä silloin uskaltanut käyttää napapaitoja. Jännä myös, että nyt olen paljon itsevarmempi itsestäni ja kropastani, vaikka edelleenkin olisi opettelemista oman kropan hyväksymisessä. Näistäkin napapaitakuvista säilytin vain kaksi ja muut nakkasin roskakoriin, sillä muissa kuvissa näkyi mielestäni liian selkeästi vatsamakkarat.
Minulla on siis edelleenkin vaikeaa näyttää vatsaa julkisilla paikoilla, kai se on tuo median luoma kuva naisista, mikä luo paineita. Mutta jospa tässä pikkuhiljaa rohkaistuisi! Tykkään napapaidoista, mutta usein valitsen jonkun pitemmän ja väljemmän mallin, sillä ajattelen, että en ole siinä kunnossa, että voisin näytellä vatsaani. Se ei ole järkevä ajattelutapa, sillä kaikki voivat pitää napapaitaa niin halutessaan, ei siihen tarvitse olla jotain tiettyä kokoa. Ei pitäisi ikinä verrata itseä muihin. Tiedostan nämä asiat, mutta silti vatsan näyttäminen tai tiukkojen vaatteiden pitäminen tuntuu vaikealta. Usein mietin, että pitäisi ensin laihduttaa pari kiloa, sitten vaatteet näyttäisivät nätimmältä päällä. Sitähän se teettää, kun on koko elämänsä nähnyt lehtien kansissa ja mainoksissa hyvin hoikkia naisia. Yhteiskunta luo meille naisille paineita siitä, miltä meidän pitäisi näyttää, mutta miksi kaikkien pitäisi näyttää samasta muotista veistetyiltä? Onneksi nyt viime aikoina mediassa on näkynyt kaiken kokoisia naisia, ja useat somevaikuttajakin ovat näyttäneet illuusion "täydellisten" instagram-kuvien takaa. Muistan yhden instagram-mallin selittäneen jostain kuuluisasta bikinikuvastaan, että hän ei ollut sen päivän aikana syönyt mitään, jotta vatsa ei pömpöttäisi kuvissa. Kuulostaa niin järjettömältä!
Minusta tuntuu, että olin koko nuoruuteni jonkinlaisella on-off-laihdutuskuurilla. Jos paino nousi, laihdutin tai yritin laihduttaa. Mietin paljon syömistäni ja liikumista. Liikuin usein, vaikka kroppa olisi tarvinnut lepoa. Jonkun kesän vietin vedellen vähäkalorisia vihersmoothieita. Painoa kyllä lähti, mutta tuollainen ei ole millään lailla terveellistä. Pikadieetit eivät ole ratkaisu mihinkään. Nyt jälkeenpäin mietin, että harmi, etten voinut sinä kesänä vain nauttia kesästä, vaan piti mittailla aineksia blenderiin ja miettiä kaloreita. Ja kaikki ne muutkin hetket, kun mietin painoani ja en esimerkiksi raaskinut ostaa jotain kivaa mekkoa, sillä mielestäni vatsani näytti liian isolta siinä. Yleensä aina joululoman jälkeen alkoi pitkä herkkulakko, sillä joulukilot oli saatava kuriin. Ihan kuin piti rankaista itseään siitä, että lomalla oli syönyt paljon suklaata. Pari vuotta sitten joululomalla muistan miettineeni, että okei tammikuussa alkaa herkkulakko. Sitten ajattelin, että helvetti ei, ei enää mitään diettailua. Olin ollut vaihdossa Italiassa ja kiloja oli tullut, mutta vihdoin päätin, että siinäpähän ovat, minä en enää ikinä vedä mitään ihmedieettejä. Elän terveellisesti kehoani kunnioittaen. Tässä ajattelumaailman muuttamisessa minua on auttanut todella paljon herkkutrikoissa-niminen Instagram-tili. Hänen dieettikulttuuria kritisoivat postauksensa avasivat silmäni. Suosittelen tutustumaan. :)
On niin mieletöntä, että kaikkien pitäisi metsästää litteää vatsaa, ihan kuin se olisi avain onneen ja menestykseen. Kaikkien pitäisi muutenkin saada olla juuri sellaisia, millaisia haluavat olla, ilman muiden tuomitsemista tai arvostelua. Lapsien ja teinien ei pitäisi tarvita muutenkin herkässä iässä ruveta miettimään ulkonäköpaineita ja kasvaa vääristyneen kehonkuvan kanssa. Ei aikuistenkaan tarvitsisi stressata ja yrittää muokata kehoistaan juuri sellaisia, mitä valtavirtamedia haluaa niiden olevan. Yleensähän kyseessä kuitenkin on kuvanmuokkauksella luotu illuusio. Media on luonut meille illuusion litteästä vatsasta. Ihmiset ovat unohtaneet, että on ihan normaalia, jos on vatsamakkaroita tai maha pömpöttää. Pitäisi olla aika marmorista veistetty, että ei ikinä missään asennossa syntyisi jonkinlaista makkaraa.
Tiedän, että minulla on vielä paljon opittavaa ja muutettavaa omassa ajatusmaailmassani, mutta koen, että olen oikealla polulla. Ihanne olisi se, etten antaisi yhden vatsamakkaran pilata muuten hyvää kuvaa, vaan hyväksyisin sen osana minua. Ja aina kun minun tekisi mieli laittaa napapaita, laittaisin sen. Toivon, että menemme kaikki kohti positiivisempaa ja realistisempaa ajatusmaailmaa. Hyväksytään oma keho ja toisten kehot! <3
Minulla on siis edelleenkin vaikeaa näyttää vatsaa julkisilla paikoilla, kai se on tuo median luoma kuva naisista, mikä luo paineita. Mutta jospa tässä pikkuhiljaa rohkaistuisi! Tykkään napapaidoista, mutta usein valitsen jonkun pitemmän ja väljemmän mallin, sillä ajattelen, että en ole siinä kunnossa, että voisin näytellä vatsaani. Se ei ole järkevä ajattelutapa, sillä kaikki voivat pitää napapaitaa niin halutessaan, ei siihen tarvitse olla jotain tiettyä kokoa. Ei pitäisi ikinä verrata itseä muihin. Tiedostan nämä asiat, mutta silti vatsan näyttäminen tai tiukkojen vaatteiden pitäminen tuntuu vaikealta. Usein mietin, että pitäisi ensin laihduttaa pari kiloa, sitten vaatteet näyttäisivät nätimmältä päällä. Sitähän se teettää, kun on koko elämänsä nähnyt lehtien kansissa ja mainoksissa hyvin hoikkia naisia. Yhteiskunta luo meille naisille paineita siitä, miltä meidän pitäisi näyttää, mutta miksi kaikkien pitäisi näyttää samasta muotista veistetyiltä? Onneksi nyt viime aikoina mediassa on näkynyt kaiken kokoisia naisia, ja useat somevaikuttajakin ovat näyttäneet illuusion "täydellisten" instagram-kuvien takaa. Muistan yhden instagram-mallin selittäneen jostain kuuluisasta bikinikuvastaan, että hän ei ollut sen päivän aikana syönyt mitään, jotta vatsa ei pömpöttäisi kuvissa. Kuulostaa niin järjettömältä!
Minusta tuntuu, että olin koko nuoruuteni jonkinlaisella on-off-laihdutuskuurilla. Jos paino nousi, laihdutin tai yritin laihduttaa. Mietin paljon syömistäni ja liikumista. Liikuin usein, vaikka kroppa olisi tarvinnut lepoa. Jonkun kesän vietin vedellen vähäkalorisia vihersmoothieita. Painoa kyllä lähti, mutta tuollainen ei ole millään lailla terveellistä. Pikadieetit eivät ole ratkaisu mihinkään. Nyt jälkeenpäin mietin, että harmi, etten voinut sinä kesänä vain nauttia kesästä, vaan piti mittailla aineksia blenderiin ja miettiä kaloreita. Ja kaikki ne muutkin hetket, kun mietin painoani ja en esimerkiksi raaskinut ostaa jotain kivaa mekkoa, sillä mielestäni vatsani näytti liian isolta siinä. Yleensä aina joululoman jälkeen alkoi pitkä herkkulakko, sillä joulukilot oli saatava kuriin. Ihan kuin piti rankaista itseään siitä, että lomalla oli syönyt paljon suklaata. Pari vuotta sitten joululomalla muistan miettineeni, että okei tammikuussa alkaa herkkulakko. Sitten ajattelin, että helvetti ei, ei enää mitään diettailua. Olin ollut vaihdossa Italiassa ja kiloja oli tullut, mutta vihdoin päätin, että siinäpähän ovat, minä en enää ikinä vedä mitään ihmedieettejä. Elän terveellisesti kehoani kunnioittaen. Tässä ajattelumaailman muuttamisessa minua on auttanut todella paljon herkkutrikoissa-niminen Instagram-tili. Hänen dieettikulttuuria kritisoivat postauksensa avasivat silmäni. Suosittelen tutustumaan. :)
On niin mieletöntä, että kaikkien pitäisi metsästää litteää vatsaa, ihan kuin se olisi avain onneen ja menestykseen. Kaikkien pitäisi muutenkin saada olla juuri sellaisia, millaisia haluavat olla, ilman muiden tuomitsemista tai arvostelua. Lapsien ja teinien ei pitäisi tarvita muutenkin herkässä iässä ruveta miettimään ulkonäköpaineita ja kasvaa vääristyneen kehonkuvan kanssa. Ei aikuistenkaan tarvitsisi stressata ja yrittää muokata kehoistaan juuri sellaisia, mitä valtavirtamedia haluaa niiden olevan. Yleensähän kyseessä kuitenkin on kuvanmuokkauksella luotu illuusio. Media on luonut meille illuusion litteästä vatsasta. Ihmiset ovat unohtaneet, että on ihan normaalia, jos on vatsamakkaroita tai maha pömpöttää. Pitäisi olla aika marmorista veistetty, että ei ikinä missään asennossa syntyisi jonkinlaista makkaraa.
Tiedän, että minulla on vielä paljon opittavaa ja muutettavaa omassa ajatusmaailmassani, mutta koen, että olen oikealla polulla. Ihanne olisi se, etten antaisi yhden vatsamakkaran pilata muuten hyvää kuvaa, vaan hyväksyisin sen osana minua. Ja aina kun minun tekisi mieli laittaa napapaita, laittaisin sen. Toivon, että menemme kaikki kohti positiivisempaa ja realistisempaa ajatusmaailmaa. Hyväksytään oma keho ja toisten kehot! <3
Musta sä oot upee nainen! Hyvin uskaltaa pitää napapaitaa. ♥
VastaaPoistaToivottavasti tulevaisuudessa tulee olemaan kehorauha ja kauneusihanteet antaa tilaa kaikenlaisille kropille.
Kiitos kommentista! :) <3 Jep, toisaalta ollaan menossa parempaan suuntaan, toisaalta ei, sillä internet on niin täynnä kaikenlaisia vihakommentteja. Mutta onneksi kaikki mallit nykyään eivät välttämättä ole langanlaihoja vaan erilaisia vartaloita on näkyvissä joissakin mainoksissa. :)
PoistaMun on monesti pitänyt kommentoida tähän postaukseen, mutta ajatukseni on ollut aiemmin todella hajanaisia,niin en ole sitten osannut kirjoittaa. Nyt tuntuu siltä, että on hyvä hetki paneutua tähän.
VastaaPoistaEnsinnäkin kiitos tästä postauksesta <3 Tää herätti paljon ajatuksia ja tunnistin samankaltaisia juttuja mitä olen myös itse miettinyt omassa elämässäni. Sä näytät upealta tuossa paidassa ^_^ Pidä vain rohkeasti useammin napapaitoja :) Itse taistelen myös kovasti sen terveemmän minäkuvan kanssa. Välillä on päiviä kun katson itseäni ajatuksella "näytän ihan hyvältä". Sitten tulee yhtäkkiä se itsekriittisyyden aalto, milloin jokainen selluliitin muhkura jaloissa ärsyttää ja jokaisen arven mahassa olisi valmiina taikomaan pois. Voi kun se olisikin niin helppoa, tosin sitten emme taitaisi oppia sitä itsemme hyväksymistä niin tehokkaasti. Toivottasti vuosien varrella alettaisiin hyväksymään enempi erilaisia kehoja jottei meidän ihmisten tarvitsisi jatkuvasti tuntea riittämättömyyden tunnetta ja saisimme tunteen, että me kelpaamme tälläisenä kuin juuri nyt olemme.
Kiitos kommentista! :) On se tosi surullista ja harmillista, miten niin moni kamppailee ulkonäköpaineiden kanssa, vaikka moni tunnistaakin sen, miten kriittiset ajatukset itseä ja omaa kehoaan kohtaan ovat turhia ja itseä vahingoittavia. Ei me kaikki olla samanlaisia eikä pidäkään olla. Pitäisi opetella kehumaan itseään eikä soimaamaan. Kaikki me ollaan upeita! <3
Poista