Paluu blogimaailmaan

Hei kaikille ihan superpitkästä aikaa! En tiedä, mihin tämäkin vuosi on vierinyt, tuntuu että vasta pääsin joululomalta ja nyt olenkin jo viettämässä kesävapaita. :D Minulla on useampaan otteeseen ollut tarkoitus elvyttää kuihtunutta blogitoimintaani, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi. Mitä pidemmäksi blogitauko venähtää, sitä isommaksi kasvaa kynnys aloittaa uuden blogipostauksen luominen. Kokeillaan nyt, kun takana on neljä rennosti otettua kesälomapäivää.

Voisin aloittaa pikaisilla kuulumisten kertomisilla! Helmikuussa muutettiin ihanaan kaksikerroksiseen rivitaloon. Olen niin tyytyväinen tästä asunnosta! <3 Aiemmin asuttiin Rovaniemen keskustassa ja sieltä siirryttiin kauemmas, vähän alle neljän kilometrin päähän keskustaan. Alue on rauhallinen ja lähellä työpaikkaani. Oma takapiha on myös iso plussa varsinkin näin koiranomistajana. Hassua on se, että olin yhdeksi uuden vuoden tavoitteekseni (en siis aseta lupauksia, vaan tavoitteita tai toiveita) asettanut uuden ihanan kodin löytämisen, joko rivitalon tai omakotitalon. En olisi uskonut, että yksi tavoitteistani vuodella 2024 täyttyisi niin lähellä vuoden alkua! <3

Uuden kodin lisäksi tähän puoleen vuoteen ei ole mahtunut paljoa mitään ihmeellistä. Olen tehnyt paljon töitä ja koittanut vääntää väikkäriä töiden ohessa. Olen havahtunut siihen, miten paljon tämä nykyinen työ vie minusta virtaa, sillä aiemmin olen ollut todella menevä, mutta nykyään tuntuu, että viikonloput ja arki-illat on kivempi viettää kotona ja ladata akkuja. Sosiaalinen elämäni ei siis ole ollut niin aktiivista kuin se on ollut aiemmin. Kavereita on ihanaa nähdä, mutta pakko on myös varata reilusti aikaa ihan vaan kotona olemiseen ja rentoutumiseen. 

Töistä tulikin mieleen, että jatkan samassa työpaikassa. Tämä tuli vähän yllättäen ja viime elokuussa nämä työt aloittaessani en olisi uskonut, että olisin samassa työpaikassa yli vuoden. Mutta näin nämä tilanteet muuttuvat. :'D Toivon, että saan myös väitöskirjaa edistettyä töiden ohessa. 

Nämä postauksen asukuvat ovat viime kuulta, kun maa oli vielä ankean harmaa pitkän talven jäljiltä. Täällä Lapissa talvi on pitkä, mutta kevät tulee supernopeasti. Vielä huhtikuussa ajettiin moottorikelkoilla järven jäällä, toukokuun alussa takapiha oli täynnä lunta eikä merkkiäkään keväästä ja yhtäkkiä BOOM lumet sulaa ja luonto puhkeaa kukkaan. Nämä kuvat on otettu kaksi ja puoli viikkoa sitten ja nyt täällä on täysi kesä päällä. 

Napattiin nämä kuvat, kun oltiin menossa puolison kanssa terassille. Koko päivä oli niin ihanan lämmin ja tuntui mahtavalta laittaa kevyt takki ja mekko päälle ensimmäistä kertaa talven jälkeen. Mekko on alennuksesta ostettu Alchemy Englandin mekko, taitaa olla ainoa vaalea mekko, jonka omistan. Kengät sain ilmaiseksi tutultani, joka oli tilannut ne ja kengät olivatkin osoittautuneet liian pieniksi. Hän ei ottanut yhtään rahaa näistä, kun kysyin hintaa. Kengät ovat yhtä kokoa liian isot, mutta se ei haittaa ollenkaan. Ihanat kengät ja mukavat jalassa. :)

Varmaan yksi syy, miksi bloggaaminen ei ole innostanut (työkiireiden lisäksi) on se, että en ole keksinyt sisältöä, on siis ollut jonkinlainen writer's block päällä. Ennen valokuvasin paljon ja otin asukuvia, tein DIY-juttuja ja muuta, mutta nyt tänä vuonna ovat voimat olleet aika vähissä kaikenlaisen luovan suhteen. En tiedä, miksi aina ajaudun tällaiseen noidankehään. En jaksa tehdä luovia juttuja vapaa-ajallani, vaikka ne luovat jutut olisivat juuri niitä, joista saan hyvän fiiliksen ja niiden tekeminen on minulle mielekästä. Joululoman jälkeen minulla oli hyvä rutiini: joogasin, meditoin, soitin joka päivä pianoa, suunnittelin blogipostauksia ja YouTube-videoita. Sitten jossain vaiheessa töitä kasaantui, stressi kasvoi, enkä saanut vapaa-aikaan ujutettua tarpeeksi luovia juttuja. 

Blogin kirjoittaminen ei innostanut, koska en kokenut saavani sinne mitään mielenkiintoista sisältöä. En ottanut asukuvia, en tehnyt DIY-juttuja. Koen, että olen tämän työn myötä muuttunut tylsäksi pukeutujaksi. En kehtaa pukeutua töihin kauhean näyttävästi, suurin osa vaatekaapistani jää siis käyttämättä ja kierrätän töissä samoja luottovaatteita, esim perus mustaa mekkoa, huppareita ja legginsejä jne. Koen haastavaksi yhdistää työminän ja alternative tyylin. Onko täällä muita kohtalotovereita? Toisaalta, miksi ei voisi yhdistää? Miksi ajattelen, että opettajan pitäisi näyttää tietyltä? Tuskin töissä säikähdettäisiin, jos tulisin sinne esimerkiksi pääkallomekossa? Olen ainoa kunnolla tatuoitu työntekijä, ja minut on hyväksytty sellaisena kuin olen. Perus mustassa mekossakin erotun muista työntekijöistä. Silti mietin näitä asioita. Tiedän, että mietin liikaa. Ehkä ensi syksynä koitan olla rohkeampi! No, ehkä jätän Dimmu Borgirin "Religion sickens me"-hupparin kotiin, siitä voisi tulla sanomista. :'D