Merelliset asukuvat

Tässä vähän asukuvia. Niiden kanssa olen ollut vähän laiska tänä kesänä, kai se on tämä helle kun tuntuu, että meikit vaan valuu kasvoilta ja hikisen naaman kanssa olo on kaikkea muuta kuin hehkeä asukuvien ottoa varten. Töihin en jaksa panostaa asujen kanssa ellen sitten mene töistä suoraan jonnekin. Tilasin kyllä vasta kesämekkoja EMP:ltä, jospa ehtisin ja jaksaisin niitä kuvata tässä joku päivä! Kiva saada uusia mekkoja, tuntuu, että käytän aina tätä mun mustaa mekkoani. :D Se vaan on niin supermukava päällä ja näyttää kivalta. Toki voisi vähän yrittää lisätä väriä vaatteisiin, niin se ehkä helpottaisi hellepäivinä, mutta musta vaan on paras väri vaatteissa, that's it. :D Haluaisin myös jotkin kivat kesäiset sandaalit, joilla olisi hyvä kävellä. Pelkään, että kulutan puhki nuo laventelit converset, ne on mulla niin usein jalassa. Pitkästä aikaa otin laukuksi pienen laukun, oltiin koko päivä liikkeessä, joten ajattelin, että pieni laukku olisi kätevin kuljettaa mukana. Miinuksena vain, että mukaan ei sitten mahtunut vesipulloa. Onneksi pysähdeltiin usein terassilla tankkaamassa, vaikka veden juonti taisi jäädä siltikin vähälle... Sain muuten äitiltä tuollaisen kevyen lierihatun, se on ihan kiva, mutta edelleen haaveilen isommasta ja sellaisesta hieman witchy vibes-tyylisestä lierihatusta.

Kesä on tähän mennessä asti ollut hyvin sosiaalinen, kivaa vastapainoa kotona vietetylle koronavuodelle. Olen ollut todella vähän kotona. Jos en ole ollut töissä, olen ollut kavereiden kanssa. Ollaan käyty paljon rannalla, istuttu puistossa tai jokirannassa. On ollut fiilis, että haluan nyt nauttia kesästä ja sitä olen kyllä tehnyt. Samalla olen kuitenkin ollut todella alakuloinen, en toki silloin, kun olen kavereiden kanssa, silloin on muuta ajateltavaa, mutta muuten tuntuu, että olen usein allapäin. Sitten stressaan sitä, että miksi olen allapäin. Valmistuin juuri maisteriksi, kesä on kauneimmillaan ja minulla on paljon kavereita. En voi silti mitään negatiivisille fiiliksille tai ahdistuksen tunteelle. Tiedän, että kaikki varmasti kokee tällaista joskus, mutta eipä sen ajatteleminen siinä paskassa fiiliksessä velloessa auta. Välillä vaan tuntuu siltä, että miksei vain voi olla tyytyväinen siihen mitä on. Miksi ei vain voi olla onnellinen. Miksi muilla tuntuu olevan niin paljon paremmat elämät. Miksi minun elämääni tuntuu osuvan kaikkea negatiivista ja vastoinkäymistä.  Miksi miksi miksi. Miksi valitan tällaisista asioista blogissa, eikö pitäisi vain olla että jee kesä. Ehkä jonkinlainen sometauko tekisi hyvää, sillä some usein vääristelee muiden elämiä ja näyttää ne niin täydellisinä, jolloin niitä helposti peilaa omaan elämäänsä ja ottaa siitä stressiä.

En tiedä, mitä muuta kirjoittaisin, ehkä parempi lopettaa tähän. Jospa ensi postauksessa vähän positiivisemmilla fiiliksillä!