Turistina Turussa: käsityöläismuseo, Kakola ja Ruissalo

Vanhempani, siskontyttöni ja mummoni olivat viime viikon Turussa lomailemassa pohjoisesta. Kierreltiin paljon Turkua ja sain leikkiä turistia heidän mukanaan. Harvoin tulee kyllä muuten paikallisiin nähtävyyksiin tai muihin paikkoihin tutustuttua, vaikka Turussakin olisi paljon nähtävää ja koettavaa. Olen kyllä käynyt Turun linnassa ja taidemuseossa, mutta esimerkiksi apteekkimuseo ja arkeologian ja nykytaiteen museo Aboa Vetus Ars Nova ovat edelleen bucket listillä! Jospa tänä kesänä saisin aikaiseksi käydä niissä. Apteekkimuseon kahvilassa olen nopeasti piipahtanut, todella viihtyisä ja rauhallinen paikka Turun keskustassa jokirannassa. Yksi paikka, missä minun on myös pitänyt pitkään päästä käymään on Sammakon kirjakauppa, joka myös sijaitsee Turun keskustassa. Olen kuullut, että sieltä saa todella hyviä vegaanisia leivonnaisia ja olisihan se kiva muutenkin tukea tuollaista pientä paikallista paikkaa kirjakauppaketjujen sijaan.

Otsikosta huolimatta käytiin myös Naantalissa. Siellä käytiin päivänä, jolloin perheeni tuli Turkuun. Vanhemmillani on asuntoauto, joten sillä ajettiin Naantaliin viime viikon tiistaina töitteni jälkeen. Käytiin ensin kahvilla, mutta en muista paikan nimeä, siinä oli kaunis sisäpiha. Sen jälkeen käytiin vähän kävelemässä ja muutamassa putiikissa. Muumikaupasta löysin isälle muumipappapaidan synttärilahjaksi, se oli juuri passeli hänelle, sillä muumipappa on kuvassa viskilaatikon kanssa, ja meidän iskä on suuri viskin ystävä. :D Kävelyn jälkeen haluttiin mennä syömään, alun perin piti mennä satamassa olevaan ravintolaan, mutta sen aukaisemista odotellessamme huomattiin, että ravintola olikin sen päivän kokonaan suljettu. Päädyttiin sitten paikalliseen pastaravintolaan Hasta la Pastaan, josta olin kuullut kehuja. Itselleni ruoka oli aika pettymys, pasta ei ollut al dente ja ainakin vegaaninen versio sieni-tryffeliöljypastasta oli aika mauton. Muut tuntuivat kyllä tykkäävän annoksistaan, mutta toisaalta he eivät olekaan asuneet Italiassa, mistä saa täydellistä pastaa. Naantalireissun jälkeen ajoimme tätini luokse Mynämäelle, missä olimme kaksi yötä. Saunottiin ja grillattiin ja otettiin iisisti.

Torstaina suunnistimme Turkuun. Asuntoauto jätettiin asuntoni vierasparkkiin ja lähdettiin bussilla keskustaan. Ajateltiin, että joko tehtäisiin lounasristeily saaristoon tai mentäisiin vesibussilla Ruissaloon syömään. Kumpaakaan en ollut aiemmin kokeillut. Käveltiin hitaasti jokirantaa pitkin vesibussille ja risteilyaluksille. Mummo on jo sen verran iäkäs, ettei jaksa nopeasti kävellä, joten otettiin ihan iisisti, pysähdyttiin välillä kahville ja jäätelölle ja jatkettiin matkaa. Vesibussi ehti lähteä juuri ennen kuin pääsimme pysäkille, joten odottelimme seuraavaa lähellä olevalla terassilla. Sitten hyppäsimme vesibussin kyytiin, joka vei meidät Ruissalon telakalle. Vesibussi on tosi kiva idea, sen kyytiin pääsee paikallisbussin lipulla. Turussa paikallisbussin kertalippu on kaksi tuntia voimassa, joten sillä ehtii hyvin reissailla ja mikä parasta, samalla lipulla pääsee myös naapurikaupunkeihin, esimerkiksi Naantaliin ja Raisioon ilman mitään ekstramaksuja. Vesibussimatka oli kivaa vaihtelua kuumassa bussissa istumiseen. Ruissalon telakalla menimme syömään italialaiseen pizzeriaan, ja pizza oli kyllä samanlaista kuin Italiassa. Vähän erikoisemmat täytteet ehkäpä, mutta pohja oli juuri sellainen mitä Italiassa. Syömisen jälkeen menimme bussilla Ruissalon päähän leirintäalueella sijaitsevaan kahvilaan, joka on kauniissa huvilassa. Kaikille Turkuun tuleville suosittelen Ruissaloa, se on kauneimpia paikkoja Turussa täynnä pitsihuviloita, luontopolkuja sekä tammi- ja vaahterapuita. Ruissalon ranta on myös hyvin suosittu kesäisin.

Perjantaina pidettiin museopäivä ja ensimmäisenä suunnistimme Luostarimäen käsityöläismuseoon. Siellä olen käynyt aiemminkin, joten en pahemmin räpsinyt kuvia vaan keskityin ihastelemaan kauniita vanhoja puutaloja ja käsityöläisten luomuksia. Museossa vierähti pari tuntia, jonka jälkeen suunnistimme syömään museon lähellä olevaan Linnaburgeriin. En ollut siellä aiemmin käynyt, mutta olin kuullut paljon kehuja. Hampurilaisateria oli hyvä, sellainen perus, mutta ei mitään ihmeellistä. Syömisen jälkeen lähdimme pikkuhiljaa suunnistamaan kohti Kakolaa, sillä minä ja siskontyttö haluttiin käydä vankilamuseossa ja vanhemmat voisivat sillä aikaa tutustua Kakolan panimoon. Käveltiin taas pikkuhiljaa kohteeseen päin, pysähdyttiin matkalla italialaisessa jäätelöpaikassa Piccola Cantinassa, joka sijaitsee jokirannassa. En ollut siellä aikaisemmin käynyt, joten oli kiva testata heidän gelatojaan. Hyviä olivat! Ja caffe latte myös. Jatkettiin sitten matkaa, ja mentiin Kakolan huipulle funikulaarilla, joka on jonkinlainen rinnehissi, kuulema Suomen ensimmäinen ulkona kulkeva. Kakola siis sijaitsee mäen huipulla, joten sinne pääsee joko kävelemällä tai funikulaarilla. Kakolan vankila suljettiin vuonna 2007 ja siirrettiin Turun Saramäkeen. Vankilan vanha osa on upean näköinen, ja nykyään sieltä löytyy hotellia, asuntoja ja muuta. Vankilamuseo on vanhassa hevostallissa, ja sinne pääsee maksamalla lipun Cafe Kakolaan. Museo on pieni, joten kiertämiseen ei mene kauaa. Meillä meni tunti, sillä luettiin kaikki tiedot mitä vanhoista kuvista ja tavaroista oli kirjoitettu. Oli mielenkiintoista nähdä vankien kuvia ja lukea vankilaelämästä. Suosittelen Turkuun tulijoille sekä käsityöläismuseota ja Kakolaa, molemmat tarjoavat rauhallisen hetken kaupunkilomalle. :)