The Forest Whispers My Name

Toissa päivänä menin sisareni ja koirieni kanssa lähimetsään kävelylle. Metsään astuessani tuntui siltä kuin olisin saapunut lumiseen taikamaahan. Paikkaan, jossa ajalla ei ole merkitystä ja jossa kaikkialla kuiskii hiljaisuus. 

  Muistan, kuinka leikimme pikkuveljeni kanssa metsässä ollessamme lapsia. Meidän ei koskaan tarvinnut pelätä eksyvämme, sillä tunsimme metsän hyvin. Tiesimme, missä oli parhaat majapaikat ja missä oli se lähde, josta sai raikasta vettä. Metsä oli meidän leikkipuistomme. Paikka, missä olimme mitä tahansa halusimmekaan olla.

  Leikki-iän ohitettuani metsä ei menettänyt paikkaa sydämessäni. Se on edelleen minulle rauhan tyyssija, jossa voin unohtaa elämän hektisyyden sekä murheeni ja vain kuunnella hiljaisuutta ja tuntea metsän raikkaan ja puhtaan tuoksun. Maata sammalmättäällä tai lumihangella ja katsella, kuinka tuuli liikuttaa korkeiden puiden latvoja. Hengittää hiljaa metsän kanssa.

Nukkuu korpi, ja nyt, aatoksissain minä matkaa teen

Yli metsien, uinuvan veen

Kuutar taivaan, yön valaisee

Maalaa maiseman, pohjoisen siimeksen

Unta onko tää, 

Vai kuolema jossa palata sinne saan missä

hiillos jo luovuttaa lumen alla

Kun astun maailmaan, erämaan aikaan

Ensilumi satoi kahdesti

Maalasi sieluni taulun

Tää jylhä kauneus ja ääretön yksinäisyys

Lapsuuteni metsän, taivaan

Kaikuu se haikeus halki tän matkan

Aamun tullen yö tarinansa kertoo

Jylhä on kauneus ja ääretön yksinäisyyteni

Sitä henkeensä halajaa

Kehtoni hauta, hautani paikka

Erämaan viimeinen on

Minne katosivat muut

Suon noidat, neidontornit

Ja varjoissa havisevat puut

Kielon istutin ikihankeen

Ja hiljaisuuden tultua luotin tulevaan

Ensilumi satoi kahdesti

Maalasi sieluni taulun

Tää jylhä kauneus ja ääretön yksinäisyys

Lapsuuteni metsän, taivaan

Kaikuu se haikeus halki tän matkan

Aamun tullen yö tarinansa kertoo

Jylhä on kauneus ja ääretön yksinäisyyteni

Sitä henkeensä halajaa

Kehtoni hauta, hautani paikka

Erämaan viimeinen on

(Song "Erämaan Viimeinen" by Nightwish)

They say that things just cannot grow

Beneath the winter snow

Or so I had been told

English translation:


Last Friday I went to walk in the forest with my sister and my dogs. When I entered the forest it felt like I had arrived in a snowy land of magic. In a place where time has no meaning and where the silence whispers.
  I recall how I played in the forest with my little brother when we were children. We always knew how to get back home, we knew the forest so well. We knew where was the best places for building a hut or where was the spring were you could get fresh water. The forest was our playground, the place where we could be whatever we wanted to be.
  Still the forest has a special place in my heart. It's the place of tranquility, the place where I can forget the hectic life and my sorrows and feel the fresh and pure scent of the forest. Lie on the moss or snow and watch how the wind moves the trees. Breath silently with the forest.