Saturday, February 3, 2018

No one said it's gonna be easy

Olen ollut aika vaiti somessa, joten ajattelin kertoa hieman kuulumisia. Olen ollut Turussa nyt kolme viikkoa, sitä ennen vietin viisi viikkoa Iisalmessa lapsuudenkodissani. Aika meni tosi nopeasti, kävin välillä Oulussa moikkaamassa siskoa ja veljeä, mutta muuten viikot menivät ihan vain maaseudun rauhasta nauttiessa. Olen eron jälkeen ollut todella allapäin, ja olen yrittänyt keskittyä tekemään kaikenlaisia kivoja asioita, kuten soittamaan pianoa, lukemaan ja värittämään värityskirjaa, lenkkeillyt, meditoinut ja joogannut. Silti loma meni aika sumussa, olen henkeen ja vereen jouluihminen, mutta tästä joulusta en jaksanut nauttia. Nämä viimeiset kaksi viikkoa olen suurimmaksi osaksi oleskellut vaan kämpillä erakkona, minulla ei ole nyt luentoja kuin vain yksi torstaisin, muuten on vain kirjatentteihin lukua. Aika vähän olen saanut kouluhommia tehtyä, sillä en ole jaksanut kiusata itseäni, jos ei huvita niin sitten ei huvita. Minulla on jo kertynyt niin paljon opintopisteitä, ettei pieni laiskottelujakso haittaa ollenkaan. Tietenkin olisi kiva saada syksyn hylätyt tentit kunnialla läpi. Oli aika kova pala kympin oppilaalle ja perfektionistille saada hylättyjä! Onpahan sekin koettu. Minun oli myös tarkoitus kirjoittaa kandi tänä keväänä, mutta jätin sen suosiolla ensi vuodelle. Turhaan hamstraan liikaa hommia nyt.


Lähden vaihtoon Firenzeen tämän kuun lopussa. En vielä ole kauhean innoissani asiasta, mutta jospa se innostus sitten iskee, kun ei tarvitse enää jännittää, että onko minulla siellä kämppä oikeasti odottamassa ja kaikki paperihommat saadaan tehtyä ja koulu aloitettua sujuvasti. Rakastan Italian kulttuuria ja kieltä, mutta KAIKKI muu siellä mättää, mikään ei oikeasti toimi. Vaihto-oppilaille ei anneta tarpeeksi infoa ja kaikki mahdolliset paperihommat pitää hoitaa oikeasti paperilla eikä esim sähköpostitse. Kaikki vaihtopaperitkin minun täytyi toimittaa Firenzen yliopistoon postitse! Ja posti ei ole mikään luotettava taho Italiassa.. Viimeksi kun asuin Italiassa, olin au pairina, joten minun ei tarvinnut huolehtia elämisestä eli laskujen maksamisesta ja ruokaostoksista sun muista, nyt minä olen yksin vastuussa kaikesta, se jännittää. Tuntuu ihan hypyltä tuntemattomaan, sillä en edes tiedä, onko valitsemani kurssit nyt oikeasti keväällä ja etteivät ne mene päällekkäin tms, mitään infoa en ole asiasta saanut. Enkä siis tosiaan tiedä, onko vuokraamani kämppä oikeasti olemassa, netin kautta sen vuokrasin. Mitään opiskelijakämppiä ei ole, ihan vaan facebookin kautta jouduin etsimään. Niin ja tosiaan, ehdin jo aikoja sitten ostaa lentolipun 27.2. päivälle, ja nyt eilen laittoivat Firenzen yliopistolta viestiä, että minun pitäisi tulla toimistolle hoitamaan paperihommat 22.2. Ei yhtään suututtanut. Mitä ne ajattelevat, että parin viikon varoitusajalla pitäisi lähteä noin vain? Lentolippujen hinnatkin ovat nyt kolminkertaiset siihen verrattuna, mitä maksoin tuosta 27.2. päivän lipusta. Ja sen lisäksi pitäisi löytää yöpymispaikka, kämppäni ei ole vielä tuolloin vapaa. Toivottavasti en ole vähentänyt kenenkään intoa lähteä Italiaan vaihtoon, ihana maa tosiaan, mutta suomalaiselle voi olla turhauttavaa tämä kaiken toimimattomuus. :D




Yritän ennen vaihtoa saada ainakin vielä yhden tentin tehtyä ja yritän saada fiilistä vähän valoisemmaksi, vaikka ei se aina ole pelkästä tahdonvoimasta kiinni. Firenze on yksi lemppari kaupungeistani maailmassa, joten varmasti puoli vuotta siellä saavat mielen valoisemmaksi ja auttavat pääsemään elämässä eteenpäin. 




English translation: 

I have been quite silent here so I'm gonna tell you what's been in my life lately. I have been in Turku for three weeks now, before that I spend a 5 week holiday in my childhood home in the central Finland, in the calmness of the countryside. After the break up I have been feeling very bad and I've tried to do all the things I love, play piano, read, color, meditate, go for a walk outside, do some yoga and so on. My holiday was still like a fog, it was difficult to enjoy anything, though I'm a 100% Christmas person. These past two weeks I have been in my appartment like a hermit. I have only one lecture a week, so I have lots of free time. Of course I should be studying for the book exams, but I don't feel like doing that. I know my studying won't fall apart if I spent a little lazy period in my life and try to focus only on me.

At the end of this month I will travel to Florence and start my exchange studies. I'm not very enthusiastic about that yet, I'm so worried that do I really have an appartment there (I rented it online) and do I manage to do all the necessary paperwork and start the university studies smoothly. I really love Italian language and culture, but what I don't like is everything else. Here in Finland everything is so well organized, and in Italy it all seem so chaotic. Last time I lived in Italy I was an au pair, so I wasn't responsible for all the bills and stuff, now I have to manage all alone. I haven't got any info about the studies, I don't even know can I study the courses that I chose. It feels like a jump to the unknown, it is very stressful. But, Florence is one of my favourite cities, and hopefully the time I spend there will lighten up my mood and I will get over this sorrow.



8 comments:

  1. Paljosti tsemppiä sinulle <3 Pitkän suhteen jälkeen itsekseen oleminen vaatii aina totuttelua. Ihanaa kuitenkin, että sulla on ollut kaikkea kivaa pientä tekemistä ja selvästi tiedostat ne asiat joista saat voimaa. Ja onhan siinä yksin asumisessakin puolensa. Saa ihan itse päättää, mitä tekee ruoaksi, mitä sarjaa katsoo, koska menee jonnekin reissuun ja milloin pyytää kavereita kyläilemään. Eikä tarvitse miettiä, että pitäisi olla hiljaa jos toinen on vielä nukkumassa.
    Kauanko muuten olet vaihdossa? Toivottavasti siellä menee kaikki hyvin, vaikka nyt alkujärjestelyt onkin menneet vähän takkuillen! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos paljon! <3 Joo onhan tässä yksin asumisessa omat hyvät puolensa, toivottavasti opin nauttimaan niistä! Vielä on iso ikävä, mutta kyllä se tästä varmasti rauhoittuu. Tärkeäähän se on osata elää yksinään ja nauttia yksinolemisesta, tästä ajanjaksosta varmasti oppii paljon elämästä ja itsestään. :)

      Oon vaihdossa varmaan noin puoli vuotta. Perus Italia, en oikeesti siis tiedä, milloin koulu loppuu, en oo mistään saanu infoa :D Apurahahakemukseen veikkasin 30.6., mutta en varmaksi tiedä. Kämppä mulla on elokuun loppuun, saapi sitten rauhassa lomaillakin. :)

      Delete
  2. Sinulla on paljon rakkautta ympärilläsi ❤️ Sekin oikea löytyy vielä ❤️

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta <3 Mutta turha kiirehtiä asioita, antaa vain elämän viedä. :)

      Delete
  3. En tiennytkään, että Italiassa on noiden paperihommien ym. hoitaminen noin... vanhanaikaista? Toimimatonta ainakin. :( Mut pien peukkuja, et kämppä on siellä missä pitääkin ja muutenkin hommat sujuu hyvin! Italia on muuten ihana maa ja miekin meinasin itseasiassa koulun aikana opiskella Italiaa. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Italiassa on kaikki ihan keskiaikaisella tasolla, opetuksen laatukin on luokkaa "opettele tenttikirjat ulkoa". Kiitos! :) Italia on niin ihana, rakastan sen vanhoja rakennuksia ja taidetta ja kaikkea. Italian kieli on kaunista ja suht helppoa, ainakin paljon helpompaa kuin englanti!

      Delete
  4. Täytyy tuohon Italia-asiaan ihan kommentoida, mielenkiintoista vaikkakin raivostuttavaa on nuiden asioisen lukeminen!
    Ystäväni on asunut myös Italiassa, ja kuulin kauhujuttuja, miten siellä esim. Kelan/työkkärin kaltaiset toimistot on (suomalaisen näkökulmasta) pelkästään järjetön vitsi! Juurikin tuollaista epäkäytännöllistä, eikä asioita meinaa saada hoidettua ollenkaan...
    Jospa asian tietäminen nyt edes auttaa siinä, ettei paikanpäällä iske shokki <:)
    Voimia ja valoa tulevaisuuteen! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos paljon! :) Joo mä ootan kauhulla kun mun pitää mennä jostain virastosta hakemaan verokoodi (eli vastaa meidän hetua). Se ei varmaan oo ihan hetken homma se. :D

      Delete